Siirry pääsisältöön

Leivon ja paistan

Innostava leipominen sai taas vallan minussa.  Vaikka joku kommentoi leivontaani: Satsaat varmaan makuun enemmän kuin ulkonäköön.  ( ei tässä blogissa) Näinhän se on.  En ole kondiittori vaan tavallinen kotileipuri.  Leivonnaisista tulee tekijänsä näköisiä, pieniä ja pyöreitä ja joskus vähän lysähtäneitä.

Jauhelihapiirakkaa ruuaksi.  Se maistui nälkäisen suussa ihan hyvältä.  Joulusta jääneet juustot 
kruunasivat maun.  Ei siis mitään terveyspiirakkaa.











Kanelipullia perinteisellä reseptillä ja omenapiirakkaa samaan taikinaan.  Pullia tulee leivottua erittäin harvoin.  Ne maistuvatkin silloin hyvältä, kun harvoin saa.  




                                                                                                                                                                             Muurinpohjalettujakin tehtiin valurautapannulla..  Kaamea käry siitä  lähti, ihme ettei palohälytyin lauennut soimaan.  Kenties seuraava paisto on tehtävä kesällä ulkona. 















Ulkoiluakin on tullut jonkun verran harrastettua, vaikka kelit ovat olleet täällä rannikolla välillä aivan surkeita.




Harjavallan voimalan kivet näkyivät, mutta ne ovat jotenkin taiteellisen näköisiä. 



Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anneli A 5.1.2018 klo 15.49

    Ihania herkkuja olet tehnyt. Varmasti maistuvat hyvin. - Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  2. Maatiaiskanasen Elämää6.1.2018 klo 9.52

    Ihania leipomuksia, hjam! Mukavaa loppiaista Sinulle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...
Lähetä kommentti
Read more »

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...
1 kommentti
Read more »

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän my...
4 kommenttia
Read more »