Kauneus on katsojan silmissä. Totesin vanhan totuuden taas, kun tein kävelylenkin puistoon, Kirjurinluotoon. Märkää oli ja tossutkin vähän kastuivat, räntää ja vettä vähän sateli. Puisto elää ja odottelee kevättä kuten minäkin. Kasvit saavat paljon kosteutta keväisistä sateista.
Muitakin liikkujia näkyi puistossa, ihastelemassa ja kuntoilemassa. Kaupunkipuistot ovat kaupunkilaisien ja muidenkin henkireikiä. Luontoon ei välillä ehdi ja kaikilla ei ole omaa pihaa, jossa voisi puutarhaistutuksia katsella. Kaikkea luontoon viittaavaa ei saisi hävittää taajamista. Vihreys ja eläimet kuuluvat kaupunkiinkin.
Lammikoissa viihtyvät sorsat ja muut linnut. Ruokkia niitä ei tarvitse, ne löytävät ravintonsa itse. Väärin on niiden ruokkiminen. Sorsat ainakin kesyyntyvät herkästi ja jäävät sitten talven armoille. Ihminen säälii vähän turhaan luonnon eläimiä. Ne pärjäävät ilman ihmistä.
Puita voi seurailla pitkin vuotta, miten ne pärjäävät. Niistä saa oppii voiko lajin ostaa itselleen. Koko on ainakin tärkeä. Oikein isoa puuta ei joka paikkaan voi istuttaa. Tietysti ne kasvavat hitaasti, mutta 20:ssa vuodessa nekin tulevat melko suuriksi.
Kivoja tilannekuvia. Totta on, että on tärkeää kun on kaupunkipuistoja, jotka ovat henkireikiä kaupunkilaisille. Lisäksi aina vesi on tärkeä elementti suomalaisille ja se tekeekin monista kaupungeista viihtyisiä. Sinulla on siellä kauniit maisemat - Kirjurinluodon maisemissa.
VastaaPoistaTervetuloa vastavierailulle minunkin blogiini:
http://pihakuiskaajanpuutarha.blogspot.fi/