Kevään alku näyttää lupaavalta

Vihdoin sain vähän piristystä pieneen pihaani kaupungissa. Aika nopeasti lämmön lisääntyessä alkavat kasvit puskea pintaan. Raparperit, joiden paikkaa vaihdoin viime vuonna, ovat jo hyvin höröllään. Humala on kasvanut puoli metriä muutamassa päivässä. Ihan viime tinkaan meni salkojen pystytys. Pian olisi ollut vaikeaa. Vanhat oli pakko vaihtaa. Ne olisivat voineet katketa tuulessa. Nyt laitettiin neliskanttisista rimoista pyöristetyt saloiksi humalalle kasvaa.

Kevätkukatkin aukenivat kohti aurinkoa. Hortensian ostin ruukkuun. En ole ihan varma kestääkö se meidän pihan kuumuutta, mutta kokeillaan. Eihän sitä tiedä ovatko nämä tämän kesän ainoa hellepäivät. Jos se onkin varjossa mieluummin elävä, niin kuin minä, joka hakeudun varjoon, kun lämpötila ylittää hellelukemat.

Kissahäkki sai tänä vuonna koristuksekseen pelargonin ja orvokit. Pelargonikaan ei välttämättä ihan paahteesta pidä vaikka auringosta kyllä.

Epäonnistuneita istuttamisia, vähän paremmin menneitä ja muutakin olen kokenut tänä keväänä. Ei pidä lannistua. Uutta kasvia multaan, jonkun on pakko onnistua.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan. Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä. Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita. https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa. Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin. Koitin poistaa kaikki mullat. Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi. Juuret ovat ilmajuuria. Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin. Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista