Siikainen Hirvijärvi. Keväällä kaikki näyttää heleän vihreältä. Pohjois-Satakunta on kivistä ja karua seutua. Sieltä löytyy silti joskus pelloiksi raivattuja ja vielä viljeltyä osaa. Ne saavat maaseudun näyttämään upealta ja värikkäältä.
Kylätiet halkovat peltoja ja metsiä. Muutama taajama on vielä hengissä. Yksittäisiä taloja mäkien päällä. Järven rannat on tontitettu mökkiläisille. Kuivan maan mökitkin ovat nyt käyneet kaupaksi. Tämä kylä ja kunta ovatkin lähikaupunkien mökkipaikkakuntana suosittu.
Viime vuoden kuva rannalta. En ole vielä talviturkkia järveen heittänyt. Hyvä uimaranta yleiseen käyttöön ihan tien vieressä.
Maalta päin katselessa ihmettelee puheita metsien vähenemisestä. Täällä ovat maisemat metsien suhteen olleet viimeisen 40 vuoden aikana samanlaiset. Joskus niitä kaadetaan, mutta ne kasvavat uudelleen ja niihin on pakko istuttaakin taimia.
Maitotilalliset ovat loppuneet melkein kokonaan. Tässä kylässä on yksi jäljellä. Eikä ole montaa koko kunnassa. Niistä minä olisin enemmän huolissani kaupunkilaisena.
Täällä on tilaa etätyöskentelijöille. Hankaluutena on pitkällä olevat palvelut. Yksi harvinaisuus, kauppa-auto, kiertelee vielä kylällä kerran viikossa. Muuten palvelut ovat lähimmillään 10 km päässä. Seuraavat 30 km- 60 km eteäisyydessä.
Tilaa riittää joka suuntaan, heille, jotka avaruutta kaipaavat. Luontoa käydä lähellä, kuten Siikaisten mainoslause kuuluu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.