Tänä talvena, varsinkin joulun jälkeen olen huomannut, että vanhat kuvat kiinnostavat. Niitä levitetään facebookin sivuilla. Joissakin esitellään omia kotiseutuja, joissakin menneitä sukupolvia ja yleensä vanhoja kuvia, joista ei tunnnista enää ketään. Vanhat valokuvat kertovat paljon historiasta, vaatetuksesta ja käyttäytymisestä.
Aikaa on ollut ja harrastukset alkavat loppua. Nyt kaivetaan kaapeista kaikki mikä voisi kiinnostaa. Minä olen muutenkin meidän suvun valokuvien keräilijä, joten minulle on kertynyt paljon suvun historiaa. Monesta kuvasta ei ole mitään tietoa, on vain kuva, joka jollain tavalla kiehtoo. Tämäkin kuva on aivan hurmaava, tytöstä, joka on ottanut kuvaan mukaan tärkeimmän nukkensa. Kuvattavana oleminen oli vakava paikka. Vanhoissa kuvissa ei yleensä paljon hymyillä.
Sotakuvia ei minulla ole. Tästäkään kuvasta en tiedä kuka hän on ja miltä vuodelta. Hieno panssarivaunu on istumapaikkana.
Joskus olisi ollut hyvä istahtaa vanhempien kanssa albumien ja kuvakasojen ääreen ja kysellä niistä. Ei niistä silti taida minun jälkeeni ketään olla kiinnostunut, kuin kulttuurisyistä.
Ei näitä vaatteita joka päivä käytetty. Ne pistettiin päälle tärkeisiin tilanteisiin ja kaupunkireissulle.
Vanhoja paikkakuntakuvia ei oikein näe, kuin vanhoissa korteissa. Niiden keräily onkin minulla harrastuksena. Yyteri oli paljon kuvattu kohde 1950 luvulta lähtien.
Viipurin tori postikortissa.
Isänisä nuorena miehenä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.