Siirry pääsisältöön

Kukkien sisäkasvatus vaikeaa

Atsalea oli ainoa joulukukkanen, jonka ostin ja sekin pudotti puolet lehdistä parin päivän jälkeen.  En tiedä miten se olikin saatu niin ajoitettua.  No, onneksi siinä on paljon lehtiä ja kukat säilyivät.  Nyt loppiaisen tullessa se vielä ilahduttaa minua värillään.  Ei sen enempää tarvitse kestääkään, kohta korjataan kaikki joulukoristeet pois.  Joulukuusi jo vietiin ulos.


 Talvella sisäkukat kärsivät valottomuudesta ja lämpimästä ja kuivasta sisäilmasta.  Saan joka talven jälkeen heittää kuivettuneita ja kärsineitä kukkia roskiin.  En ole siinä suhteessa pelastushenkinen.  Jos eivät kuki ja kasva, niin pois vaan.  Ihailen aina henkilöitä, jotka saavat minkä kasvin vaan loistamaan.  Olosuhteet ratkaisevat paljon.  Sain sentään joulukaktuksen kukkimaan vähän.  Sen värikkyyttä lisäsi päällysruukuksi laittamani pilkkumi, vanha, jo vähän toiselta reunalta vaurioitunut kulho.  




Tämä ei ole minun kukkani.  Se on kasvihuoneesta, jossa on optimaaliset olosuhteet kasvien kukkia ja kasvaa.  En muista mikä kukka oli nimeltään.  Eksoottiselta näyttää.
Joensuun botaniasta nämä kuvat ovat.  Viime kesäreissulta.  Siellä on hoitajia ja olosuhteet hyvät.



 
Kirjoista saa tietoa ja taas vähän toivoa kasvien hoitoon.  Selaan niitä silloin tällöin.  Omistan niitä joitakin ja lainaan kirjastosta lisää.  Ainakin niissä on kauniita kuvia, joita ihailla.  

Joskus kun onnistuu pitämään jonkun kasvin elossa muutaman vuoden, se antaa onnistumisen tunteen.  Olen kai liian kärsimätön ja toisinaan vähän unohteleva kukkien hoitaja.  Kaikkiin harrastuksiin pitäisi syventyä.  Harrastuksia on toisinaan liikaa ja toiset unohtuvat liian pitkäksi aikaa.  Jos kasvit oppisivat ääntelehtimään kuten kissani, kun nälkä tai jano vaivaa, niin ne selviytyisivät paremmin.  Tai ehkä se on parempi, etteivät osaa huutaa.  Kukkahyllystä kuuluisi jatkuva mökä.



Kommentit

  1. Sehän olisikin hyvä, jos kasvit huutelisivat hoitajaa silloin kun ovat jotain vailla :D Monta vainajaa on minunkin huonekasvihistoriassani tullut, mutta ensimäistä kertaa sain juuri viimevuotisen jouluatsalean selviämään tänne saakka ja vielä kukkimaankin uudelleen. Atsalea pudottaa heti lehtiä, jos vähänkään pääsee kuivahtamaan. Varmaan niin on päässyt käymään tuolle sinunkin atsaleallesi ehkä jo kaupassa. Tai sitten paikanvaihdos stressasi sitä sen verran, että pudotti lehtiään sen takia. Hyvä, ettei kuitenkaan kaikkia lehtiä eikä varsinkaan nuppujaan pudottanut. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Minuakin huvitti ajatus kasvien ääntelystä 😁. Minulla on nykyään tosi vähän sisäkukkia. Meillä ei ole oikein paikkoja niille. Mökillä sensijaan on sisätiloissa liikaakin säilytyksessä näin talvisin kukkia että ihan jopa ahistaa. Minun joulukaktukseni ei ole kukkinut vielä ollenkaan. Pitää hakea joku puska tai ruukku jotain kukkivaa kotiin kun käy kaupassa.
    Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.