Siirry pääsisältöön

Kukkien sisäkasvatus vaikeaa

Atsalea oli ainoa joulukukkanen, jonka ostin ja sekin pudotti puolet lehdistä parin päivän jälkeen.  En tiedä miten se olikin saatu niin ajoitettua.  No, onneksi siinä on paljon lehtiä ja kukat säilyivät.  Nyt loppiaisen tullessa se vielä ilahduttaa minua värillään.  Ei sen enempää tarvitse kestääkään, kohta korjataan kaikki joulukoristeet pois.  Joulukuusi jo vietiin ulos.


 Talvella sisäkukat kärsivät valottomuudesta ja lämpimästä ja kuivasta sisäilmasta.  Saan joka talven jälkeen heittää kuivettuneita ja kärsineitä kukkia roskiin.  En ole siinä suhteessa pelastushenkinen.  Jos eivät kuki ja kasva, niin pois vaan.  Ihailen aina henkilöitä, jotka saavat minkä kasvin vaan loistamaan.  Olosuhteet ratkaisevat paljon.  Sain sentään joulukaktuksen kukkimaan vähän.  Sen värikkyyttä lisäsi päällysruukuksi laittamani pilkkumi, vanha, jo vähän toiselta reunalta vaurioitunut kulho.  




Tämä ei ole minun kukkani.  Se on kasvihuoneesta, jossa on optimaaliset olosuhteet kasvien kukkia ja kasvaa.  En muista mikä kukka oli nimeltään.  Eksoottiselta näyttää.
Joensuun botaniasta nämä kuvat ovat.  Viime kesäreissulta.  Siellä on hoitajia ja olosuhteet hyvät.



 
Kirjoista saa tietoa ja taas vähän toivoa kasvien hoitoon.  Selaan niitä silloin tällöin.  Omistan niitä joitakin ja lainaan kirjastosta lisää.  Ainakin niissä on kauniita kuvia, joita ihailla.  

Joskus kun onnistuu pitämään jonkun kasvin elossa muutaman vuoden, se antaa onnistumisen tunteen.  Olen kai liian kärsimätön ja toisinaan vähän unohteleva kukkien hoitaja.  Kaikkiin harrastuksiin pitäisi syventyä.  Harrastuksia on toisinaan liikaa ja toiset unohtuvat liian pitkäksi aikaa.  Jos kasvit oppisivat ääntelehtimään kuten kissani, kun nälkä tai jano vaivaa, niin ne selviytyisivät paremmin.  Tai ehkä se on parempi, etteivät osaa huutaa.  Kukkahyllystä kuuluisi jatkuva mökä.



Kommentit

  1. Sehän olisikin hyvä, jos kasvit huutelisivat hoitajaa silloin kun ovat jotain vailla :D Monta vainajaa on minunkin huonekasvihistoriassani tullut, mutta ensimäistä kertaa sain juuri viimevuotisen jouluatsalean selviämään tänne saakka ja vielä kukkimaankin uudelleen. Atsalea pudottaa heti lehtiä, jos vähänkään pääsee kuivahtamaan. Varmaan niin on päässyt käymään tuolle sinunkin atsaleallesi ehkä jo kaupassa. Tai sitten paikanvaihdos stressasi sitä sen verran, että pudotti lehtiään sen takia. Hyvä, ettei kuitenkaan kaikkia lehtiä eikä varsinkaan nuppujaan pudottanut. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  2. Minuakin huvitti ajatus kasvien ääntelystä 😁. Minulla on nykyään tosi vähän sisäkukkia. Meillä ei ole oikein paikkoja niille. Mökillä sensijaan on sisätiloissa liikaakin säilytyksessä näin talvisin kukkia että ihan jopa ahistaa. Minun joulukaktukseni ei ole kukkinut vielä ollenkaan. Pitää hakea joku puska tai ruukku jotain kukkivaa kotiin kun käy kaupassa.
    Hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...