Mökkipihan puusto

Kuusi, mänty, kataja ja koivu vastaavat puiden koostumuksesta mökkipihalla ja lähistöllä. Koska mökki on alunperin maalaistalo pihoineen, on se saanut olla siinä kuosissa. Olen vuosikymmeniä istuttanut pihaan monenlaisia puita. Osa on menestynyt, osa ei. Paikka on tuulinen, eikä sovi hallanaroille kasveille.

Isot puut ovat imeneet kasvuvoimaa muilta puilta. Multapeite on ohut, siinä on haasteita saada mitään kasvamaan. Se vaatisi niin kovan työn, että olen mennyt strategialla: Se selviää, joka on vahva, muut menehtykööt. Koivu ja kuusi ovat keskellä pihaa, niiden juuret vetävät aika paljon vettä ja ravinteita muilta kasveilta. Koivu on vähän halkeillut ja voi olla, että sen ura puuna katkeaa jonkun vuoden kuoluttua.

Tontin ympärillä on pääosin mäntymetsää, kaunis puu sekin. Ympäristo on kuivaa kangasmetsätyyppistä. Siellä on hyvä kävellä.

Koivu, mänty, kuusi, kataja ja pihlaja ovat suomalaisia kestäviä puita. Tuomi ja raita löytyvät pihan laitamilta. Minun istuttamiani ovat Serbiankuusi, Korean pihta, mongolianvaahtera, hemlokki ja pylväshaapa sekä viimeisimpänä pylvästuija.

Mongolianvaahtera

Pylvästuija

Serbiankuusi

Koreanpihta

Puksipuu voi olla selviytyjien sukua. Istutin sen nelisen vuotta sitten. Ei se kyllä kasvanutkaan ole, mutta ei kuollutkaan.

Paljon muitakin puita löytyy tontilta. Leppä, tammi, omenapuu, luumupuu ja lehtikuusi, hevoskastanjaakin yritin, mutta se ei menestynyt meillä. Se paleltui ja halkesi kuorestaan, eikä korjaantunut enää. Puut ovat hienoja ja antavat elämyksiä. Linnut kiittävät puista ja niiden antamasta turvasta ja ruuasta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Hae tästä blogista