Runosuoni sykkii tai sitten ei

 Rustailen runoja silloin tällöin omaksi huvikseni.  Olen niitä julkaissutkin omakustanteisesti.  Runokirjat eivät ole rahasampo kenellekään, varsinkaan sunnuntairunoilijalle.  Joskus on vain pakko saattaa ajatuksensa runomuotoon.  Nämä muutama runo on uudempia tuotoksia.  

RUNONI

Ovi tulevaisuuteen

on vielä raollaan
avaan oven
epäröin kynnyksellä
uskaltaudun ulos
sankariteko
oman mielen
vapauttamisen tärkeys

paluu menneisyyteen
onnistuu
ilman hankaluutta
aina

• Aurinkoinen päivä
  marraskuussa
  lepohetki harmaudesta.
  Rakastan
  tuulen kohinaa,
  tempoilua
  lumettomissa oksissa
  varisten tepastelua
  kävelyretken ihanuutta
  liedellä valmistuvaa
  kasviskeittoa
  tämä oli hyvä päivä

Se on hän, joka nojaa seinään yksin

suuressakin porukassa
se on hän, jolle ei kerry ystäviä
vuosienkaan kuluttua
se on hän, jota kukaan ei tunnista
nimeltä, tuskin kasvoistakaan
se on hän, jonka puuttumista
joukosta ei kukaan huomaa

Herkulliset naiset
uimahallin saunassa

kypsinä, itsenäisinä
häpeämättä
kylkimakkaroita
ryppyjä laaksoineen.

Jokainen on
hyvä sellaisenaan.
Heitetään löylyä
ajatellaan mukavia,
turistaan joutavia.

Lasten runoilla aloitin ja se ehkä onkin minulle rakkain alue.  Pidän riimirunoista itsekin enemmän.  Se on kuin sanaristikon tekemistä.  

Kirjoittamiseen pitää pysähtyä.  Silloin ei voi tempoilla joka paikkaan.  Sen takia sateiset päivät ja talven pimeät päivät suorastaan kutsuvat kirjoittamaan.

Puutarha vaatii usein kesäisin kaiken ajan, mikä jää liikunnalta ja lukemiselta.  Syksy on hyvä aika aloittaa.