Lokakuu alkoi

Mökkireissut harvenevat ja lyhenevät. Päivistä pitää ottaa kaikki irti. Sää on vielä kaunis, vaikka viileä. Paksummat vaatteet on otettava käyttöön jos haluaa istuskella pihalla. Pyöräily on hauskaa, voi ihailla syksyn etenemistä.

Kun on viileämpää uunia ja hellaa on lämmitettävä. Perinteisesti ensimmäisten kylmien alkaessa keitämme hellalla ison kattilallisen hernekeittoa heti syötäväksi ja pakastukseen. En pidä purkkihernekeitosta. Ne ovat luiruja, eikä niissä ole sattumia seassa.

Minun hernekeitossani pitää olla makua ja lihaa. En silti suosi potkaa tai muutakaan palalihaa. Jauhamme kasleria ja savukinkkua mukaan.

Lihainen hernekeitto

5- 6 l vettä

1 kg herneitä

1 kg- 1,3 kg jauhettua kasleria

350 g savulihaa jauhettuna

2-3 kpl sipulia

5 kpl lihaliemikuutioita

2 rkl meiramia

maustepippureita

Herneitä liotetaan yön yli ja seuraavana päivänä keitetään 2- 3 tuntia.

Lihan voi tietenkin ostaa jauhettuna jos ei ole lihamyllyä.

Leivoin jo kotona kahvittelun kanssa syötäväksi kakun, joka sai nimekseen:

Pussinpohjakakku

2dl fariinisokeria/ sokeria/ruokosokeria

2kpl kananmunia

200 g voita tai margariinia sulatettuna

2,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl mantelijauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1dl kaakojauhoja

2 tl kahvijauhetta

1.5 dl vettä/ kermaa tai jotain muuta

Sekoitin sokerin ja kananmunat, vähän vatkasin, en kuitenkaan vaahdoksi. Lisäsin kaiken muun, rasva viimeiseksi. Paistoin 180 asteessa kypsäksi.

Kaakaojauhetta oli niin paljon, että siitä tuli enemmän suklaakakku, kuin joku muu. Kun perusaineet muna, sokeri ja rasva ovat nuo mitkä laitoin niin muita voi vaihdella.

Sieneenkin vähän ennätin. Suppilovahveroita löysin mökin läheltä. Ne olivat vähän jäässä.

Haravointia ja puutarhan siistimistä riittää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Hae tästä blogista