Syksyn uutisia rivitalon takapihalta

Syksyn puuhia on tehty pikkuhiljaa. Viivytellen ja toivoen, ettei se talvi ihan vielä saavu. Koivut ovat jo pudottaneet lehtensä, mutta omenapuu ja pensaat pitävät kiinni lehdistään viimeiseen saakka. Vielä saa ainakin kerran haravoida parin viikon päästä. Sisään vietävät kalusteet siirsin sisään. Toiveikkaasti yritin niitä sulloa pieneen kasvihuoneeseeni. Eihän ne sinne mahtuneet. Varastoon piti viedä. Lehdet ovat kauniita maassa, kauniita puussa.

Haravointi sinällään on ihan mukavaa puuhaa. Ainakin tässä pienessä pihassa rivitalossa. Kaunis sää sattui olemaan tänään niin kävin toimeen.

Pelargoniat olivat vielä niin kauniita, että jätin ne ruukkuun. Kuolkoot luonnollisen kuoleman. Yhden otin toisesta ruukusta sisälle. Koitan säilyttää sen ihan huoneen lämmössä ensi kauteen. Tein niin kuin Arno Kasvi kehotti. Kukat katkaistaan ja vähän muutenkin. Laitoin kukkivat kukat maljakkoon. Pelargonia kukat kestävät kauan maljakossa.

Pelargoniat ovat yksi suosikeistani puutarhassa. Ne kukkivat koko kesän. Jos minulla olisi viherhuone, täyttäisin sen pelargonioilla.

Mansikat ei taida enää kypsyä. Tämä oli taimi, jonka laitoin ulos liian aikaisin ja se paleltui. Se oli kuitenkin sitkeä ja alkoi uudestaan kasvaa ja on tehnyt marjoja monta. Eikä halua vieläkään luovuttaa. Se taitaa olla amppelimansikka, jonka istutin maahan nyt syksymmällä.

Ruukkuun istutettu karviaismarja kaipaa vielä talviturkkia. Voi olla, että se pärjäisi termoruukussaankin. Pakkaspeitteen voisi kyllä ostaa varmuuden vuoksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Hae tästä blogista