Onkohan muilla tapana keräillä vielä reseptejä paperilappuihin ja säilöä ne pahvilaatikkoon. Tosin minäkin haen usein uusia tapoja tehdä ruokaa ja leipomisia netistä, mutta vielä on säilössä paperilaput ja vihkot. En raaski niitä heittää pois. Muistan keneltä olen ne saanut tai missä olen kirjoittanut muistiin. Ne ovat kymmeniä vuosia vanhoja ja jo likaisia. Tänään valmistui piirakka tai minä sanon sitä masaliisaksi, vaalealla pohjalla.
Ei kaikki tarvitse olla digihommia. Puhelin esimerkiksi on rasittava lukea leipoessa. Kuva katoaa nopeasti jos ei ole tehnyt tarvittavia asennuksia. Paperiresepti pysyy näkyvissä. Tämän reseptin sain siskoltani 1970-luvulla.
On pikkuleipiä, piirakoita,pullaa. Varsinkin tätä Pikapullaa on tehty usein. Se on nopea ja helppotekoinen. Se ei varsinaisesti ole pullaa. Minä nimitän sitä piimäpullaksi. Keräämäni ohjeet on yleensä leipomuksia, harvoin varsinaisesti ruokaa. Minä pidän leipomisesta ja se tulee halvemmaksi, kuin kaupasta ostaminen. Aina ne on syöty.
Käsialoja on monta. Joskus kirjoitan ne itse ylös, toisinaan olen saanut valmiiksi kirjoitettuna ja olen ne niin arkistoinut.
Kuka keräilee mitäkin.
Tätä punajuurisalaattia tein muutaman kerran. Se on aika iso annos. Sekin on tavallaan helppo jos on yleiskone, millä saa raastettua. Puolet vettä ja puolet etikkaa, oli aika etikkaisen makuista. Voisi joskus kokeilla vähemmällä etikalla.
Näinkin voi reseptin kirjata ylös. Ainoa paperi, mikä siinä tilanteessa löytyi, oli valkoinen paperipussi. Siihen kirjoitin maistuvan Luumurahkapiirakan ohjeen. Siitä on mainittava, että siinä on vähemmän rasvaa, kuin yleensä murotaikinassa. Käsialasta ei oikein tahdo saada selvää, en edes minä, joka olen sen kirjoittanut.
Tämä repsottava ja säälittävän näköinen laatikko kätkee sisälleen rakkaimmat reseptit. Keittiön ylähyllyllä se säilyy ja otetaan esiin, kun haluan muistella ja leipoa.
Minä kerään myös ohjeita ja kirjoitan ne sitten ylös kirjaan jos on hyviä, muuten lähtee olan yli. Hyvät ohjeet kannattaa aina säilöä kuka mitenkin 🤗😁
VastaaPoista