Siirry pääsisältöön

Kevät on salarakkaani

Kaikki vuoden ajat ovat ystäviäni, syksy on rakastettuni, mutta kevät on sykäyttävä salarakas.  Ensinnäkin äänimaailma on suloinen, lintujen sirkutus tuo kevääseen erilaisen tunnun.  Varsinkin varhaiskevät, kun luonto heräilee pikkuhiljaa lumipeitteen alta ja paljastaa sulonsa.  

Tämä kollaasi on muutaman vuoden takaa samalla päivämäärällä kuin nyt 10.4.  Nyt ollaan vähän myöhässä pakkasjakson takia, mutta kevät voi edetä nopeastikin.  Hienoa, että saatiin sadetta, se auttoi jo paljon.


Kukkasipulilähetys on saapunut, lavankauluksia on osteltu, mullan ostoa harkitaan.  Kaikki kevään merkit on olemassa jo mielessäni.  Suunnitelmat puutarhojen osalta valmistuvat kohta pian.  


Kaikki on vielä onnistumisen puolella.  Varmaa ei ole mikään, jännitys nousee, kaikki voi onnistua loistavasti tai mennä mönkään totaalisesti.  Näinhän se on aina salarakkaan kanssa.  



Pajut ovat ensimmäisiä kasveja, jotka heräävät kevääseen.  Enimmäkseen ne ovat vihollia, jotka valtaavat ojat ja pellon pientareet, mutta keväällä ne antavat ensimmäiset mesihörpyt perhosille ja mehiläisille.

Pian ollaan kesässä ja tunne voi olla tämän runoni kaltainen.

Pilvien vana katoaa
horisonttiin
kesäpäivä leppeimmillään
pääskysten vikerrys,
liito, suihkaus
pihan yllä
suvi suloinen




Kommentit

  1. Niin kaunis kesäinen runo joka sulostuttaa ihanasti kesän odotusta. Aurinkoista kevätpäivää sinne. ~Katja

    VastaaPoista
  2. Kiva kun olet tehnyt jo puutarhasuunnitelmia. Kohta niitä pääsee toteuttamaan. Aurinkoisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen