Marjaretki meni katseluksi

 Kun ei ole paljon poimittavaa metsässä niin ehtii tutkailla ja ihastella metsää aurinkoisena päivänä.  Sen verran oli onneksi viileää ja tuuli, etteivät hirvikärpäset kiusanneet.  

Metsäretket ovat mökkiläiselle antoisinta aikaa.  Varsinkin loppukesästä ja syksyisin, kun mättäät pursuavat poimittavaa.  Tämä vuosi on ollut hyvä sienivuosi, eikä marjavuosikaan ollut huono. Vielä näin lokakuussa kävin puolukoita katselemassa.  Katselemiseksi se melkein jäikin.  2,5 l sain tunnin pyörimisen jälkeen. Muut poimijat olivat olleet ahkeria vai linnutko olivat syöneet.  Toki ne ylikypsinä putoilevat maahan.

Marjastaessa kannattaa muutenkin katsella ympärilleen.  Kumartuneena ja ympäri pyöriessä voi suunnat menna sekaisin tutussakin metsässä.  Varsinkin yksin kulkiessa ja jos menee pidemmälle metsään.

Pari kertaa on tullut kuljettua harhaan.  Sen takia kannan mukanani kännykkää, josta saa kartan esille.

Punainen ämpäri näkyvällä paikalla auttaa hiukan.

Marjattomassa metsässä huomaa muutoksia.  Kelottumassa oleva puukin sattui silmiin.  Useimmiten silmät seuraavat maata marjojen tai sienien perään.  Sieneni olen jo noukkinut ja puolukoitakin ämpärillisen.

Syysilma on raikas ja syksyisen metsän tuksu muheva, maanläheinen, ettei retken suhteen kannattanut valittaa.

Vähän sentäänn ruskan väriäkin sain tähän juttuun.  Tuhkamarja oli varjäytynyt.

Jätkänkynttiläkin sytytettiin illan hämärtyessä.  Alkaa olla viimeisiä mökki-iltoja tänä vuonna, milloin voi olla pidempään ulkona.