Olen aina rakastanut kuvia, sekä valokuvia, että kortteja. Ei ole mikään ihme, että haluan valokuvata ja kerätä kortteja. Niitä katsellessa muistan tunnelman ja jotain siitä mitä olen ajatellut juuri sinä kuvaamisen hetkenä. Tätä kukkaa katselin kauan. En muistanut istuttaneeni sitä ja kun se vihdoin avautui syyskuun puolessa välissä. Ihastelin sitä ja olin mielissäni, kun näin sen kukkivan.
Lilja sopii hyvin tähän kohtaan. Syksyn tyhjentämä puutarha sai vähän lisää väriä.
Kävelin metsissä ja puolukat punersivat kypsinä. Suomen luonnon parasta antia. Tämä on se syksy, kun tein puolukoista tuoremehua sitruunahapon avulla. Hyvää tuli.
Marjaomenapensaan marjat ovat houkuttelevan värisiä, mutta eivät kelpaa ihmisille, eikä eläimille. Ihmettelen usein miksi ne eivät kelpaa linnuille. Ne eivät kuulemma ole myrkyllisiä.
Olen jäsenenä postcrossissa ja saan usein kortteja puutarhoista ja maatöistä. Se on mielestäni mukavaa. Olen maininnut siellä pitäväni puutarhasta ja jo senkin takia saan niitä.
Kuvat antavat paljon iloa ja muistoja. Koitan kaikin keinoin säilyttää kuvia. Albumini ovat pullollaan, ei pelkästään lapsenlapsista otettuja tai muusta perheest. Kyllä sinne kuuluvat kuvat myös puutarhasta ja muista rakkaista harrastuksista.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.