Siirry pääsisältöön

Kuivausta niitä tarvitseville

 Laitettiin sipulit pussissa tikun nokkaan nauttimaan lämpimästä auringosta, ennen kuin ne siirretään johonkin lämpimän paikkaan sisälle.  Nyt on ollut aika kosteata ja kuivaaminen ulkona ei onnistu ja sisälläkin on hankalaa jos sipuleita on paljon.  Meillä ei ole, kuin tuo pussillinen, josta siitäkin riittää moneksi kuukaudeksi.  Lämpimän pesuhuoneen lattialle ne toivottavasti kuivuvat hyvin.


Kuivaaminen on hyvä tapa säilyttää elintarvikkeita.  Seuraavaksi on aikomus opetella sienien kuivausta.  Suppilovahverot ovat siihen hyviä niiden ohuuden takia.  Ne kuivuvat huoneenlämmössä 3-4 päivässä ja säilyvät kauan lasipurkeissa tai muovipurkeissa.  Kuivaaja olisi hieno laite, mutta laitteita alkaa olla jo likaa.

Siinä ne ovat perattuina kuivumista odottamassa.


Pakastin on nimittäin niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään.  Aina pitää ottaa jotain pois jos aikoo sinne jotain laittaa.  Se on silti pakastuksen tarkoituskin.  Kaikilla pakasteilla on oma säilymisaikansa, jolloin maku alkaa kärsiä.  Marjoistakin vitamiineja poistuu vuoden jälkeen vaikka maku olisi ihan hyvä.


Hyviä mansikat ovat ihan lusikoiden. Suorastaan mahtavia viilin tai jogurtin kanssa.  Niitä on pakko alkaa kuluttaa heti eikä ensi vuonna.  

Kuivaaminen ilman uunia on energiaa säästävä tapa.  Saunan jälkilämmössä tai lattialämmityksen avulla.  Kauemmin se tietysti kestää, mutta aikaa on. Olen kuivannut yrtit hyvällä menestyksellä.  Nyt sitten sipulit ja sienet.  Klapitkin on parhaita kuivina ja kopisevina.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Raparperin jako

  Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina.  En varmasti tiedä mikä on syynä.  Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on.  Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa.  Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin.  Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut.  Siitä sain lannoitettua multaa.   Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon.  Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta.  Laitoin vielä  ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut. Tässä on alkutilanne.  Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää.  Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit. Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee.  Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä.   Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä.  Kaikke