Menneisyyttä ei oikein näe, muuten kuin museoissa. Tällä kertaa tutustuttiin maaseutumuseo Sarkaan Loimaalla. Isot rakennukset antoivat odottaa vähän enemmän kuin siellä oli. Laitos on kuitenkin uudehko ja kehittymisvaiheessa. Se oli erilainen museo siinä suhteessa, että siellä pääsi kuulemaan entistä äänimaisemaa ja vähän kokeilemaankin jotain. Kiviset viljanjauhamisen tarkoitetut kivet olivat yllättävän raskaat pyörittää.
Aika hiljaista oli, meidän lisäksemme oli vain muutamia vierailijoita. Ilmeisesti siellä järjestetään kesän aikana tapahtumia, joihin osallistuu paljon ihmisiä.
Ruisleipä ja sen valmistaminen oli yksi näyttelyn kohde, valittiinhan se suomalaisten tärkeimmäksi ruuaksi. En osaa paistaa ruisleipää, mutta se on minun jokapäiväinen ruokalajini osa.
Tämä vanha keittiö toi jo omakohtaisia muistoja mieleen. Radiosta kuului maamiehen tietolaari ja kaapin ovea avatessa tuoksui kahvi. Pyykkilautakin tuntui ja näytti tutulta. Näitäkin pääsi koskettelemaan vapaasti.
Miina Äkkijyrkän lehmät olivat näkyvillä päinä sisällä ja ulkona peltisenä. Hän teki suurtyön suomenlehmän säilyttämiseksi.
En ole maalaistalosta kotoisin, mutta kotona leipominen ja kasvisten kasvattaminen ovat tuttuja lapsuudesta ja tulihan sitä joskus vierailtua maallakin. Mökiltäkin löytyy vanhoja maalaismökin tarvikkeita. Ne ovat kauniita ja ainakin joskus olleet käytännöllisiä kapistuksia.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.