Syksy hiipii vähitellen puutarhaan ja mieleen. Värit kellastuvat tai punastuvat, lehdet putoilevat puista. Syksy ei masenna minua vaan ilahduttaa. Luonnon vuosikierto on hieno asia. Ei voi tehdä uutta jos ei jotain vanhaa häviä. Syksyssä on hienoa sadonkorjuu, värit, erilainen valo, kynttilät ja pimeys. Vielä ihan en ole valoja ripustellut, kun on vielä kukkien aikaa. Ideoita olen lehtien palstoilta katsellut miten voisi terassia koristaa.
Lomani viimeistä päivää viettelen ajattelemalla mennyttä lomaa. Olenko levännyt, olen, olenko puuhannut kaikenlaista, olen, siis ihan normiloma. Ihan kaikkea en ehtinyt, hyvä niin, elämää on vielä loman jälkeenkin. Viikonloppuina ja vapaapäivinä voin puutarhassa rapsutella ja mietiskellä syksyä ja tulevaa talvea.
Vielä syyskukat kukkivat: Leimu, auringonkukat. Pensaista ja puista on osa ehtinyt värivaiheeseen, ne ovat kuin isoja kukkia. Osa kasveista on vielä vihreänä ja purjot on vielä maassa. Puutarhassa riittää vielä töitä.
Auringonkukat ehtivät kasvaa aitan räystääseen saakka, vaikka sitä hiukan epäilin. Ne ovat perhosten ja muiden lentävien mettä juovien suosiossa.
Mongolian vaahtera ei petä koskaan värin suhteen. Se tulee vielä parin viikon sisällä vielä punaisemmaksi.
Luullakseni tämä on tuhkapensas, joka näyttää valkoista aitaa vasten suorastaan ylelliseltä.
Osa on vielä vihreänä osa kellastuu. Kasvit ovat erilaisia.
Uusi rakennelma ilmestyi portin pieleen. Ei ihan itsellään sentään. Pari vuotta puupökkelö makasi suojattuna pihassa ennen kuin sille keksittiin käyttöä. Ensi vuonna mökkimme täyttää sata vuotta ja sen kunniaksi puu nostettiin portin pieleen ja sille rakennettiin suoja. Ylhäällä on vielä aurinkokennovalaisin.
Tekijä on mies, joka asuu meillä.
Kanukka on aina kaunis pensas. Kaksivärinen pensas on runsas ja kaunis.
Huiman sininen tuo syysleimu, vautsi! Ihania auringonkukkia <3
VastaaPoista