Siirry pääsisältöön

Keräilijä on historian säilyttäjä

 Keräilijät säilyttävät historiaa omalta osaltaan, muuten monta tavaraa heitettäisiin roskana pois tai poltettaisiin.  Keräilyn kohteena voi olla melkein mikä vaan.  Lentokoneista postimerkkeihin, rahatilanteen mukaan.

Usein tavalliset keräiltävät tuotteet mahtuvat hyllyihin tai kaappeihin, joista ne on helppo kaivaa esiin.  On silti keräilyn pohjalta perustettu pienmuseoitakin.  Tällä viikolla on puoliseitsemän ohjelmassa esitelty kaikenlaisia museoita, jotka varmaan ovat lähteneet yhdestä esineestä.  Oikeastaan museoviikkoa vietetään toukokuussa, mutta voi sitä viettää koska vaan.

Kirpputoreilta voi löytää jotain keräilytavaroita jos joku luopuu keräilystä ja pistää kamat myyntiin. Silmä tarkkana pitää olla koska myyntipöydät notkuvat samaa rojua, mitä on jo kotona kaapit ja hyllyt täynnä.

Keräily-ja antiikkitapahtumista löytyy varmasti hienoja keräilykohteita.  Niihin kerääntyy kauppiaita ympäri Suomen.  Hintataso on kalliimpi.  

Netti on tietysti suuri aarreaitta kaikenlaiselle tavaralle.  Jotenkin kiertely tapahtumissa on mielenkiintoisempaa, pääsee hiplaamaan esineitä ja katsomaan kuntoa.  Vähän sama mielestäni, kuin kirjojen lukeminen tuntuu minusta paremmalta kuin äänikirjat. 

Suurin osa kirjoista löytyy tällä hetkellä mökiltä.  Tässä aittakirjasto.  Kirjoja löytyy muistakin tiloista hyllyilta, laatikoista, joissa on on yhteen aikaan keräilemäni lastenkirjat.



Huutokaupatkin ovat nykyään harvinaisia, samoin antikvariaatit.  Kaikki vanhanaikaiseksi koetut jutut hiipuvat, ei niinkään tavaroiden puutteeseen vaan kiinnostuksen puutteeseen.  

Onko keräilevä ihminen liiaksi sidoksissa menneisyyteen, eikä halua luopua mistään.  Mistä syntyy halu laittaa talteen kortit, lehdet, kirjat, kahvikupit ja muut menneisyydestä muistuttavat tavarat.  Monet keräilykohteet liittyvät omaan menneisyyteen ja tietysti kiinnostuksen kohteisiin.



Omat mielenkiintoni liittyy kuviin ja kirjoituksiin.  Kortit omasta kotikaupungista, valokuvat ja kirjat ovat viimeisiä joista luopuisin.  Koitan jopa kaikille lehdille keksiä jonkun muun uudelleen sijoittamisen, kuin paperiroskiksen.  Yllättävästi ne kelpaavat luettavaksi vielä monessa paikassa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...