Keräilijä on historian säilyttäjä

Keräilijät säilyttävät historiaa omalta osaltaan, muuten monta tavaraa heitettäisiin roskana pois tai poltettaisiin. Keräilyn kohteena voi olla melkein mikä vaan. Lentokoneista postimerkkeihin, rahatilanteen mukaan.

Usein tavalliset keräiltävät tuotteet mahtuvat hyllyihin tai kaappeihin, joista ne on helppo kaivaa esiin. On silti keräilyn pohjalta perustettu pienmuseoitakin. Tällä viikolla on puoliseitsemän ohjelmassa esitelty kaikenlaisia museoita, jotka varmaan ovat lähteneet yhdestä esineestä. Oikeastaan museoviikkoa vietetään toukokuussa, mutta voi sitä viettää koska vaan.

Kirpputoreilta voi löytää jotain keräilytavaroita jos joku luopuu keräilystä ja pistää kamat myyntiin. Silmä tarkkana pitää olla koska myyntipöydät notkuvat samaa rojua, mitä on jo kotona kaapit ja hyllyt täynnä.

Keräily-ja antiikkitapahtumista löytyy varmasti hienoja keräilykohteita. Niihin kerääntyy kauppiaita ympäri Suomen. Hintataso on kalliimpi.

Netti on tietysti suuri aarreaitta kaikenlaiselle tavaralle. Jotenkin kiertely tapahtumissa on mielenkiintoisempaa, pääsee hiplaamaan esineitä ja katsomaan kuntoa. Vähän sama mielestäni, kuin kirjojen lukeminen tuntuu minusta paremmalta kuin äänikirjat.

Suurin osa kirjoista löytyy tällä hetkellä mökiltä. Tässä aittakirjasto. Kirjoja löytyy muistakin tiloista hyllyilta, laatikoista, joissa on on yhteen aikaan keräilemäni lastenkirjat.

Huutokaupatkin ovat nykyään harvinaisia, samoin antikvariaatit. Kaikki vanhanaikaiseksi koetut jutut hiipuvat, ei niinkään tavaroiden puutteeseen vaan kiinnostuksen puutteeseen.

Onko keräilevä ihminen liiaksi sidoksissa menneisyyteen, eikä halua luopua mistään. Mistä syntyy halu laittaa talteen kortit, lehdet, kirjat, kahvikupit ja muut menneisyydestä muistuttavat tavarat. Monet keräilykohteet liittyvät omaan menneisyyteen ja tietysti kiinnostuksen kohteisiin.

Omat mielenkiintoni liittyy kuviin ja kirjoituksiin. Kortit omasta kotikaupungista, valokuvat ja kirjat ovat viimeisiä joista luopuisin. Koitan jopa kaikille lehdille keksiä jonkun muun uudelleen sijoittamisen, kuin paperiroskiksen. Yllättävästi ne kelpaavat luettavaksi vielä monessa paikassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista