Minua aina kiehtovat puutarhat, joita en ole vielä nähnyt tai puutarhojen näkymättömät kolkat. Sitä ei tiedä mitä ne sisältävät ja mitä ihanuuksia ne antavat silmieni eteen. Täytyy myöntää, että usein kaikki on ihan tavallista vaikka kaunistakin. Se on vain se tunne kun näen polun pään näkymän, joka ei ihan heti aukea silmilleni. Joku aika sitten katsoin olohuoneeni ikkunasta pellon yli näkyvään metsään ja siinä olevaan aukkoon. Mielikuvitukseni löysi sieltä vaikka mitä.
Salaisuuksien metsä tai puutarha. Sellaista on vaikea omaan puutarhaan tehdä. Ainakin sitä olisi vaikea hoitaa. Koitankin ottaa edes kuvia ilmiöistä, jotka kiihdyttävät mielikuvitusta. Niistä voisi ammentaa paljon kirjoittamiseen.
Juhannuksena savu leikki kuusen oksissa. Se toi mieleen hämyiset tupakan savuiset tilat.
Joskus otan kuvia eri kuvakulmasta. Mökin etupihaa olen kuvannut paljon, takaosaa vähemmän. Sieltä se näyttää erilaiselta.. Takapuolelta on ikkunat suljettu, vaikka raamit ovat paikallaan. Se näyttäisi jopa asumattomalta jos puutarhaa ei olisi hoidettu.
Pelto täynnä valkoisia voikukkapalleroita on aivan ihana. Siinä ne odottavat tuulta, minkä kyydissä ne pääsevät lentoon. Onnettomuudeksi pelto on aivan pihamme vieressä. Mitään ei ole tehtävissä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.