Siirry pääsisältöön

Käärme ja perhoset

 Kaikenlaisten kukkien ja muiden kasvien keskellä elää lukuisa määrä muita eläimiä, joita harvoin näkee.  Yleensä haluan kuvata perhosia, jotka ovat helpoimmin kuvattavissa.  Kyykäärmeitä tykkään kuvata myös.  En niiden halua ihan pihan keskustassa luikertelevan.  Mökin piha on kuitenkin peltojen ja metsien keskellä niin onhan niilläkin oma reviirinsä.  ne elävät 10-15 vuotta, joten ne saattavat olla samojakin yksilöitä. Viime viikolla tapasin makaavan kyyn ja pääsin aika lähelle sitä.  Se oli ihan pellon ja pihan liittymäkohdassa.  Annoin sen olla.  Toiset ovat sitä mieltä, että pitää tappaa.  Onhan siitä jo laki, ettei saa tappaa vaan siirtää.  Harvoin teemme sitäkään, sehän koittaa pitää myyrä -ja hiirikannan kurissa.  Yksi myyrä pääsi sisälle ja sai kuolemaniskun kissalta.


Tämä pääsi kuvaan 2021.  Joka vuosi olen jonkun kuvan saanut otettua.  Olen tullut sillä tavalla varovaiseksi, että tarkkailen maata kävellessä.  Hyvin sen havaitsee, se kun kiemurtelee yleensä karkuun.






Ei käärme ole kuin maassa pesivät ampiaiset tai jotkut muut pistävät.  Olin mustikassa ja ne hyökkäsivät kimppuun, ainakin kolme pistoa tuli.


Perhoset ovat sävyisiä ja kauniita.  Lajeja on yllättävän paljon Suomessa. En tunnista montaakaan lajia, ihailen vain niiden kauneutta.  Vielä en ole saanut etsimeeni isoja perhosia tänä vuonna.  


Perhoskuvia on monelta vuodelta.  Eikä ole ihme, että ne eivät pidäkään mistään kovin jalostetuista kukista vaan niiden suosikkeja ovat apilat ja muut luonnonkukat.  Sen takia ei pihastakaan kannata kaikkia leikata.

Kallionauhus kerää perhosia.  viime vuonna se ei kukkinut, kun siirsin sen toiseen paikkaan.  Kenties tänä vuonna.










Luultavasti vielä tänäkin vuonna kuvaan perhosia.  Ne voivat olla samoja.  Olisi hienoa saada kameran eteen joitakin erikoisia perhosia.  Tai sudenkorentoja, nekin ovat kauniita, mutta vikkeliä.



Kommentit

  1. Meillä on luonnonkukkia, puutarhakukkia, kukkivia puita ja vaikka mitä, mutta silti hyvin vähän hyönteisiä. Kimalaisia oli alkukeväästä enemmän kuin aiemmin. Asuinalueen laitamilla on ulkoilualueiden annettu muodostua niityksi ja siellä vain kiemurtelee sorapolku. Siellä on valtava heinäsirkkojen soitto ja muutenkin hyönteisiä paljon. Puuttuukohan niiltä se lentopolku meille asti, on siinä matkaa jonkun verran kuitenkin välissä, eivätkä hyönteiset ruuatta pitkälle lennä. Mitenköhän saisi naapurit innostumaan luonnonkukista nurmikolla?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...