Siirry pääsisältöön

Käärme ja perhoset

 Kaikenlaisten kukkien ja muiden kasvien keskellä elää lukuisa määrä muita eläimiä, joita harvoin näkee.  Yleensä haluan kuvata perhosia, jotka ovat helpoimmin kuvattavissa.  Kyykäärmeitä tykkään kuvata myös.  En niiden halua ihan pihan keskustassa luikertelevan.  Mökin piha on kuitenkin peltojen ja metsien keskellä niin onhan niilläkin oma reviirinsä.  ne elävät 10-15 vuotta, joten ne saattavat olla samojakin yksilöitä. Viime viikolla tapasin makaavan kyyn ja pääsin aika lähelle sitä.  Se oli ihan pellon ja pihan liittymäkohdassa.  Annoin sen olla.  Toiset ovat sitä mieltä, että pitää tappaa.  Onhan siitä jo laki, ettei saa tappaa vaan siirtää.  Harvoin teemme sitäkään, sehän koittaa pitää myyrä -ja hiirikannan kurissa.  Yksi myyrä pääsi sisälle ja sai kuolemaniskun kissalta.


Tämä pääsi kuvaan 2021.  Joka vuosi olen jonkun kuvan saanut otettua.  Olen tullut sillä tavalla varovaiseksi, että tarkkailen maata kävellessä.  Hyvin sen havaitsee, se kun kiemurtelee yleensä karkuun.






Ei käärme ole kuin maassa pesivät ampiaiset tai jotkut muut pistävät.  Olin mustikassa ja ne hyökkäsivät kimppuun, ainakin kolme pistoa tuli.


Perhoset ovat sävyisiä ja kauniita.  Lajeja on yllättävän paljon Suomessa. En tunnista montaakaan lajia, ihailen vain niiden kauneutta.  Vielä en ole saanut etsimeeni isoja perhosia tänä vuonna.  


Perhoskuvia on monelta vuodelta.  Eikä ole ihme, että ne eivät pidäkään mistään kovin jalostetuista kukista vaan niiden suosikkeja ovat apilat ja muut luonnonkukat.  Sen takia ei pihastakaan kannata kaikkia leikata.

Kallionauhus kerää perhosia.  viime vuonna se ei kukkinut, kun siirsin sen toiseen paikkaan.  Kenties tänä vuonna.










Luultavasti vielä tänäkin vuonna kuvaan perhosia.  Ne voivat olla samoja.  Olisi hienoa saada kameran eteen joitakin erikoisia perhosia.  Tai sudenkorentoja, nekin ovat kauniita, mutta vikkeliä.



Kommentit

  1. Meillä on luonnonkukkia, puutarhakukkia, kukkivia puita ja vaikka mitä, mutta silti hyvin vähän hyönteisiä. Kimalaisia oli alkukeväästä enemmän kuin aiemmin. Asuinalueen laitamilla on ulkoilualueiden annettu muodostua niityksi ja siellä vain kiemurtelee sorapolku. Siellä on valtava heinäsirkkojen soitto ja muutenkin hyönteisiä paljon. Puuttuukohan niiltä se lentopolku meille asti, on siinä matkaa jonkun verran kuitenkin välissä, eivätkä hyönteiset ruuatta pitkälle lennä. Mitenköhän saisi naapurit innostumaan luonnonkukista nurmikolla?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Raparperin jako

  Raparperini voi tänä vuonna huonommin, kuin muina vuosina.  En varmasti tiedä mikä on syynä.  Kevät ja alkukesä olivat kyllä kuivia ja liian lämmintähän takapihallani on.  Kaivoin raparperin ylös ja isonsin kuoppaa.  Lisää vahvaa multaa sain kasvihuoneesta, mistä poistin pensastomaatin.  Se oli tehnyt tomaatteja minkä oli jaksanut.  Siitä sain lannoitettua multaa.   Raparperissä oli kyllä paksut juuret, joten sekään ei voinut olla syynä huonoon satoon.  Raparperi lähtee kasvuun pienestäkin juuren palasta.  Laitoin vielä  ojan puolelle kiviä, ettei kaikki vesi ei valu pois. Paikka on kovin aurinkoinen, raparperi pitää puolivarjosta, muuta mahdollisuutta ei ollut. Tässä on alkutilanne.  Olen siitä paksumpia käyttänyt, ei se ihan näin tyhjä ollut koko kesää.  Ehkä puolet paksumpia olivat käytetyt raparperit. Lapio ja haravat käyttöön niin hyvä tulee.  Ensi kesänä sitten nähdään mitä tuli tehtyä.   Takapihan kunnostushomma jää välillä vähiin, kun mökkipiha vaatii enemmän kesällä.  Kaikke