Vaihtelunhaluni, uusien paikkojen ja uusien kokemusten innoittamana lähdimme ajelemaan Karviaan. Halusin tutustua taiteilija Anne Mattilan taidekahvilaan. Hänen musiikkiansa olen kuullut jo vuosikaudet enimmäkseen radiosta, kuvataiteilijuudestaan en tiennyt oikein mitään. Minulle maalaukset ovat tunteiden tuojia, en tiedä mitään muuten taiteesta.
Aurinko helli kauniisti, ei onneksi liian helteisesti. Ensi silmäys paikkaan antoi siistin ja hyvin ryhmitellyn pihan rakennuksineen. Vanhat rakennukset antoivat oman viehättävyytensä taiteen esittelyyn. Taidetta oli joka puolella ihailtavana. Kovan työn on Anne Mattila miehensä ja muiden työskentelijöiden kanssa tehnyt.
Paljon väkeä ei vielä ollut liikkeellä. Oli mukavan rauhallista. siellä vierailee myös ryhmiä, joiden pitää ilmoittaa tulostaan etukäteen.
Tapasimme taiteilijan ateljeessaan, kuvankin sain ottaa hänen luvallaan ja hän oli sitä mieltä, että vanhan rakentaminen on paljon kalliimpaa kuin uuden. Vanhat rakennukset on ensin purettava vanhalta paikaltaan, kuljetettava ja koottava uuteen paikkaan samassa järjestyksessä.
Puutarhassakin oli katseltavaa, taidepolku ja pienen pieni kirkko.
Maalaukset olivat mielestäni herkkiä ja romanttisia kuvia. Voisin kuvitella vierailevani tuolla puistossa tai mielikuvissani olisi noin kaunis ja lumoava maisema. Nämä ovat uusimpia töitä galleriasta. Valokuvat eivät näytä koko totuutta. Hirsiseinät antoivat mukavan taustan maalauksille.
Ateljeena isoin rakennus on erittäin hyvin sopiva kooltaan, iso ja korkea. Valoa ja tilaa riittää. Mielestäni kahvila gallerioineen oli sykähdyttävä paikka. Antoi taas mielihyvää pikäksi aikaa. Ei kaiken aina tarvitse olla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ihminen kaipaa välillä kauneutta ja rauhaa elämäänsä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.