Siirry pääsisältöön

Taistelu pihan herruudesta

Tikka ja orava ovat pihapiirin valtiaita.  Ne tyhjentävät pöntöt muista pesijöistä omiin tarpeisiinsa.  Siinä saavat mennä alinta kastia olevat talitintit sekä kirjosiepot.  Kirjosiepot polkevat kyllä talitintin munat jalkoihinsa, kun hakevat pesimispaikkaa.  Taistelu on armoton.

Tikka on takonut itselleen pesäkolon vanhaan koivuun, jossa poikaset odottavat kitisten ruokaa.


Se on tietysti luonnon laki tai vahvemman oikeus.  Talitinttejä, sieppoja ja rastaita on lukumääraisesti enemmän, joten ne pärjäävät kyllä.  Rastaat voittavat joukkovoimallaan varikset, ne käyvät porukalle variksen kimppuun ja ajavat pois.

Puupinoissa on ollut västäräkkien pesiä ja harmaasieppo pesii melkein minne vain tasaiselle alustalle.  Lintuja ei tarvitse ihmisen auttaa.

Oravat ovat petoja vaikka ulkomuoto sanoo muuta.  Olemme laittaneet niille pähkinöitä kuoritun puun päälle.  Siinä käyvät vuorotellen oravat ja tikka.  Tikka syö itse ja vie pesueelleen.  Orava hamstraa poskiinsa ja piilottelee loput jonnekin.  Ehkä ne silti löytävät ne joskus.




Pähkinöillä syöttämisestä huolimatta ei oravakaan päästä ihan lähelle kuvaamaan vaan säntää karkuun.  Heti kun menee kauemmas se tulee uudestaan.


Puu, joka on alla, ei ole eläimiä varteen kuorittu.  Siitä tulee uusi kaivon vinttapuu lahonneen tilalle.

Oli vielä yksi eläin, joka katsastelee pihaan.  Siinä on varmaan syyllinen, joka söi minun vadelmapensaani, kun en älynnyt peittää talveksi.  Meillä ei ole ollut kauriista tai peuroista haittaa.  Niillä on ollut syömistä metsässä.  Kai nekin pihan yli menevät yömyöhään.  Luonto on meillä vain lainassa, joten en ole kovin vihainen pienistä vahingonteoista.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen