Siirry pääsisältöön

Värikästä retroilua

Kodissaan voi käyttää värejä kuinka paljon vain haluaa tai olla valkoisissa sisustuksissa.  Sinne ei tule ketään määräilemään sisustustyyliä.  Sisustustyyli voi vaihtua monesta syystä.  Muodin takia, jonka mukaan en ole ikinä tehnyt mitään.  Osasyy on tietenkin raha, usein ei voi kotiaan uudelleen kalustaa.  Oman mielen mukaan sisustaminen on hyvä ratkaisu meille.  Kun ei ole sisustuksen ammattilainen niin kodista voi tulla jonkun mielestä kauhea, mutta jos siellä itse viihtyy, se on pääasia.

Pidän vanhoista tavaroista ja varsinkin tekstiilit ovat aika lailla värikkäitä.  Uusin retro-ostos on vanha ryijy, josta tuttuni halusi luopua.  Siinä on mielestäni upeat värit.  Punainen on suosikkivärejäni ja mustassa pohjassa kukat suorastaan hehkuvat.


Makuuhuoneeseen yritetään yleensä laittaa rauhoittavia värejä, ehkä minun uneni kaipaa enemmän räiskyvyyttä.  Lämmittävät värit antavat turvallisuuden tunnetta.





Tänä syksynä olen kaivannut värejä ja niitä on monessa paikassa.  Olohuone sai jo aiemmin oranssiset retroverhot.

 Vanha jalkalamppu, joka sekin alkaa olla jo retroiässä.  Retroikä on kai vuosilukujen 1950-1980 välissä oleva aika.

Tummat värit lähellä antavat kirkkaisiin väreihin vastavoimaa. Ei mikään väri yksinään ole mielestäni hieno.  

Ruukkukasvikin näyttää vihreämmiltä kirkasta verhoa vasten.




Kissa ei verhojen väristä välitä, mutta paksujen verhojen taakse on mukava piiloutua.

Oma ulkoiluhäkki antaa sille mahdollisuuden ulkoilla turvallisesti.








Leipomispäivä sopi hyvin retroilun tunnelmaan.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...