Pieni kylä on vaipunut talven odotukseen. Rehut on säilötty palloihin ja kauniit lokakuun säät näyttävät maaseudusta kauniin kuvan. Aina en muista, kun kauniita maisemia katselen, että taloja on paljon tyhjillään. Viimeiset rohkeat viljelijät ja eläinten kanssa työskentelevät tekevät elantonsa eteen sen minkä pystyvät.
Siikainen kylineen on kaunista, mutta kivikkoista seutua. Vakituinen väkimäärä pyörii 1500 hengen tuntumassa. Mökkeilijöitä taitaa olla jo enemmän.
Näin syksyllä ei paljon ihmisiä näe, kun kylillä kulkee.
Ruokatuotanto alkaa olla harvojen käsissä. Pienet maaseutuyrittäjät ovat kovilla. Saavat kai sentään perheelleen vielä elannon. En heitä yhtään kadehdi, vaikka saavat asua ja hengittää maaseudun rauhassa.
Tässäkin kylässä on 50 vuotta sitten asunut paljon enemmän väkeä. Kaupunkiin lähtivät nuoret työn hakuun ja jäivät niille paikoille. Talot tyhjenevät eikä kukaan niistä huolehdi. Joitakin uusia asukkaita on tullut. Mökkiläisinä yritämme yhtä taloa pitää kunnossa. Sekin on 100 vuotta vanha.
Surullista maaseudun tyhjeneminen on, mutta voiko sille tehdä kukaan mitään?
Tämäkin talo mäen päällä koivujen takana on ollut pitkään tyhjillään. Siitä ei ehkä saa enää asuttavaa, kaunis sekin on kameran takaa.
Minulle kävely pelloilla ja metsäteillä tuottaa suurta iloa ja olen iloinen, että vielä pystyn siihen.
Joten täytyy iloita siitä, mihin voin vaikuttaa, eikä surra sitä mille minä en voi mitään.
Ihanan syksyiset maisemat.
VastaaPoistaMahtavia syksyisiä maisemia! Upeat kuvat. Ihanaa alkanutta viikkoa!
VastaaPoista