Siirry pääsisältöön

Kehittelyä pihan koristeluun

Mitä pidemmälle syksyä mennään, kasvit kuihtuvat ja ne on pakko katkoa pois, niin halu pihan koristeluun kasvaa.  Joulua en vielä odota, mutta jotain piristystä kuitenkin.  Aurinkovaloja on monenlaisia ja ne vielä saavat ladattua virtaa, että loistavat hetken aikaa pimeydessä.  Niitä vain olisi pitänyt kesällä ostaa, koska kauppiaat vetävät ne pois myynnistä syksyn tullen.  Näitäkin olisi pitänyt ostaa enemmän, yksi valo on aika yksinäinen, värikäs kuitenkin.


Onneksi sain ylipuhuttua perheen rakentajan tuulimyllyn tekoon.  Sitä on mukava katsella ja se värittää takapihaa mukavasti.  Siihenkin on sisälle viritetty aurinkovalo joka kajastaa ikkunasta.  Voi kuvitella sinne asettuneen asumaan pienen asukkaan, joka illan tullen laittaa valot päälle.


Muutakin koristetta alkaa kerääntyä pihaan.  Vanha luuta, jota ei ole oikeastaan käytetty, olen nostanut tikkaiden päälle.  Idea ei ole ihan vielä valmis.  Sitä voisi jotenkin koristaa.  Kanervat ovat hyvä tapa elävöittää istutuksia.  Laitoin ne tällä kertaa seinäkoreihin.


En ole taitava tekemään mitään, mutta omaksi iloksi ja mielen virkistykseksi on mukava puuhailla ulkona ja kehitellä jotain.  Kaikki ei ole valmista heti, vaan vaatii jatkotoimenpiteitä.  Kaikki kaupasta ostettavat koristelut ovat aika hintavia.  Kotoa löytyy usein pois heitettävää, josta voisi saada parantelemalla ja korjailemalla käyttökelpoista.  Strömsö on siitä hyvä esimerkki, jos vain olisi sitä taitoa.  Olen enemmän ideoija tässä lajissa.  Keittiössä pärjään paremmin.

Tältä sivulta löytyi jotain, mistä minäkin selviäisin.



Kommentit

Pihan vuosi sanoi…
Tuulimylly on hieno. On siinä varmaan olut jonkinverran tekemistä. Aurinkokennovalaisimet ovat kyllä käteviä, mutta jo tässä vaiheessa syksyä niiden valo ei riitä kuin vähäksi aikaa hailakkana. Koristeina toki menevät :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Leivinlauta käyttöön

  Keittiössäni ei ole valmiiksi leivinlautaa niin kuin monella muulla.  Olen aina sitä vähän kaivannut, kun tilaakin on aika vähän, pöytä pitää tyhjentää muusta kamasta.  Nyt sen sain.  Katselin ensin tarjontaa netissä.  Eivät ne kovin kalliita olleet, 40-50 € halvimmat.  Meillä  se tehtiin sitten kotona koivuvanerista.  Levy maksoi Puuilossa 24 €.  Toki se oli liian iso.  Puolet sahattiin pois jotain myöhempää käyttöä varten.  Leivinlaudan hyvä koko on 60cm*80 cm  Reunoiksi ostettiin Prisma raudasta lista. Erikeperiä ja pieniä nauloja.  Tekoon meni mieheltä runsas tunti.   Tänään otin sen ensimmäistä kertaa kayttöön.  Hyvältä ajatukselta sen tekeminen tuntuisi olevan.  Jauhot vain laudalle ja leipomaan.  Tein nyt rahkavoitaikinan ja pyöräytin siitä hyrriä. Säilytyksen paikkaa mietin kotvan aikaa.  Ei se kovin paljon tilaa vie vaatekaapissa seinän vieressä.   Kinkku ja jauhelihatäytteisiä hyrrät ovat, rasvaisia ja ravitsevia.  Kovin montaa ei peräkkäin kannata syödä jos pelkää lihomist