Numero yksi on Jättipalsami. Se leviää joka paikkaan, minne sen vain antaa levitä. Se valloittaa jo ojanpientareita horsmalta. Kaunis kukkahan se on, mutta liika on aina liikaa. Hyvässä maassa sen runko on ranteen paksuista.
Palsami vyöryi meidän pienen takapihan ohi parissa kesässä ja sai hyvän kasvuvoiman taloyhtiön kasvikompostista. Juuret eivät ole suuret, kasvuvoima ja leviäminen sitä suurempaa. Siihen ei auta varmaan kuin nyhtäminen ja taas nyhtäminen. Mitään ei voi kasvattaa sen läheisyydessä. Se kyllä tappaa muiden kasvien voimat.
Toinen salakavala leviäjä on ihan puutarhakasvi, Elämänlanka. Se vanuttaa varttaan ensin huomaamattomasti seinänviertä vaikka naapurin puolelta. Yhtäkkiä se ponkaisee pinnalle ja alkaa kasvaa, kasvaa ja kasvaa. Se kiinnittyy kaikkiin muihin kasveihin ja tukehduttaa ne hengiltä. Sitä on melkein mahdoton hävittää. Pienikin pala juurta saa sen taas uudestaan röyhähtämään kasvuun.
Kurttulehtiruusut, Jättiputket tai Ruttojuuret eivät ole mitään näiden kahden rinnalla. Toisia kasveja ei saa millään kasvuun ja toisia ei saa lopetettua kasvamasta. Luonto on ihmeellinen.
Onneksi vanhat hyvät kasvit menestyvät vuosi vuodelta. Peurankello ja Palava rakkaus. Lapsenlapsi innostui kuvaamaan kukkia ja tässä pari laukaisua.
Meilläkin oli jättibalsamia muutama vuosi sitten, mutta onneksi pääsin siitä eroon. Palavarakkaus on niin kaunis. - Aurinkoista viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos, että liityit lukijakseni. Minäkin liityin sinun lukijaksi. Tsemppiä palsamin ja elämänlangan kanssa. Minä istutin joskus mökille pihlaja-angervoja. Ei olisi pitänyt, juuria on joka paikassa.
VastaaPoista