Siirry pääsisältöön

Kompostointi teettää työtä, mutta on palkitsevaa

Vihertietokeskuksessa oli puutarha- ja kompostointipäivä.  Pyöräilin katsomaan ja hakemaan vähän tietoa.  Joko helle oli vienyt katsojat tai he olivat jo käyneet.  Paikalla ei ollut kuin työntekijät ja minä.  Sain virvokkeeksi mehumukillisen, vähän tietoa kompostoinnista ja ihailla ympärillä olevaa kaunista puistoa.  Arpajaisiinkin osallistuin jos vaikka saisin kompostorin itselleni.  
Kompostointipuisto on kauniin pienen kasvihuoneen takana ja se on aina auki tutustumista varten.



Rivitalossa kompostoria ei tarvita, mutta mökillä sellainen olisi tarpeen, varsinkin huussijätteen jälkikäsittelyyn.  Sitä sieltä oikeastaan kävinkin kyselemässä.  Erotteleva käymälä olisi ollut parempi hankinta, koska virtsan voisi kuukauden vanhentamisen jälkeen kaataa laimennettuna kukkapenkkeihin.  Suotoneste taas vaatii vähintään 6 kk vanhentamisen.  

Ihminen päästää jätöksiä yllättävän paljon vuodessa, 500 litraa virtsaa ja 50 litraa kiinteää ulostetta. Tosin mökillä emme ole kuin kesällä ja silloinkaan ei joka viikko.  Nekin jätökset olisi hyvä saada jatkojalostettua, ettei tulisi suoraan maaperään kaadettua.  Vielä ei ole mielestäni keksitty miten helposti käymäläpöntön saisi tyhjäksi jos se on vain lattian päällä oleva, eikä alta päin tyhjennettävä.


Kaiken voi käyttää johonkin uudestaan.  Pari saapasta ovat olleet muotteina sementtisaappaille.  Kiva keksintö.


Puisto on hyvin hoidettu ja siellä voi viettää kesäpäivän kokonaan jos haluaa.  Katsomista riittää.



Alpakat aitauksessaan ovat mainioita vekkuleita.  Ne eivät pelänneet kuvaamistakaan.  Toivottavasti ne saavat olla rauhassa kiusaajilta.  Päivällä saavatkin, mutta illala ja yöllä kulkijoille tulee kaikenlaista mieleen.  Eläimet ovat niin luottavaisia.


Kommentit

  1. Kiva puistovierailu. Kompostori on kyllä tosi hyödyllinen. Meillä on niitä mökillä kaksin kappalein tavallinen ja lämpökompostori. Ps. blogissani arvonta, käy kurkkaan. -Katja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...