Siirry pääsisältöön

Soutupaatilla järvellä

 Talviturkin kävin heittämässä järveen pari päivää sitten.  Tänään olisi ollut hivenen lämpimämpi sää.  Tänään käytiin soutamassa pieni kierros ja ongetkin oli mukana.  Kovin pieni oli saalis syömäkalojen suhteen.  Odottaville lokeille meni särjet ja pienen pienet ahvenet.  Yhden isohkon kalan saimme ylös, mutta ei oikein oltu varmoja onko se säyne tai joku muu särkikala.  Se kuitenkin keitettiin kissalle syömiseksi jos kelpaa.

Järvellä on muuten mukava olla.  Ei tänäänkään mikään hirmu lämmin ollut, ei T-paidalla tarjennut.  Kaunista siellä on.



Olisi mukava jos mökki olisi rannassa, mutta kyllä tämänkin matkan pääsee mukavasti jos haluaa.  Rannassa asuminen voisi tuoda paineita olla jatkuvasti kalassa tai uimassa.


Tämä lähijärvi ei ole suuren suuri, hyvin jaksaa soutaa päästä päähän.  Kaloja sinne on istutettu, ainakin kuhaa ja joitakin muitakin kaloja.  Virvelöimällä on joku saanut kuhaa ja haukeakin.  Siis todistettu on, että kalaa löytyy.  


Onkia voi halvalla, mutta jos ostaa kalastuskortin ja virvelin, maksu nousee jo jonkun verran.  Tietysti se on vesiensuojelun ja kalakannan takia ne rahat, mutta tavallisena kesäkalastajana, joka käy pari kertaa kalastamassa, en oikein ymmärrä maksua.



Luonnosta löytyy kalojen lisäksi jo kuusenkerkkiä, joita ei tietysti saa noukkia muiden puista, käsittääkseni.  Tuskin siitä kukaan rankaisee jos muutaman noukkii metsässä suuhunsa.  Kaikki eivät niiden mausta pidä, enkä minäkään niitä sellaisenaan voi syödä muutamaa enempää.  Niistä kai tehdään siirappia ja jotain muutakin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen