Menetettyäni kaikki kuvat edellisessä puutarhablogissani, oli pakko aloittaa puhtaalta sivulta. Kesän aikana on paljon tapahtunut puutarhassa. Kirjoitan nyt vain muutaman sanan, että pääsen alkuun. Kovaa työtä tein puutarhan ja blogin eteen. Kai se tästä vielä pääsee vauhtiin. Nettimaailma on niin arvaamaton. Kaikkea voi sattua niinkuin puutarhassakin. Varmat kasvit eivät kuki eivätkä kukoista muutenkaan. Virheitä tulee tehtyä. Uusi istutus voi antaa paremman tuloksen.
Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.