Kissani on hyvä kaveri seurustelemisessa, laiskottelemisessa ja syöntitoverina. Se pitää yksin olemisestakin, nukkuu pitkin päivää paljon. Ulkoilua se ei harrasta, kuin kesällä. Se makoilee vieressäni tai sylissäni, kun katsotaan televisiota. Heti, kun minulle tulee asiaa keittiöön, kissa rientää mukaan. Kissani on ovela kerjäämään makupaloja ja tietää missä kaapissa niitä säilytetään.
Olen kuvannut kissaani paljon. Kun kissa tuli meille niin luulin saavani hienoja leikki- ja liikuntakuvia, tilannekuvia, mutta suurimmassa osassa kuvia kissa makaa rötköttää paikallaan tai istuu katselemassa minua ja minun tekemisiäni.
Kun se silloin tällöin riehaantuu, en ehdi puhelinta tai kameraa ottaa käsiini kun se jo on makuulla tai piilossa.
En tiedä ovatko kissat yleensä viisaita vai oppivatko ne vain tietyt tavat. Vilperi tunnistaa meidän askeleemme jo kaukaa pihapolulta ja on heti vastassa. Sillä on erehtymätön kellon taju heräämisen suhteen. Onneksi se antaa meidän nukkua hyvin yömme. Sisäsiisti se tietysti on.
Se syö vain kastikkeellisia ruokia ja kuivaraksuja. Joskus sille kelpaa raaka järvikala ja broileri.
Sisäihmiselle ja vähän laiskallekin paras kaveri on sisäkissa. Sitä ei tarvitse lähteä ulkoiluttamaan, kuten koiraa. Kissa on minulle se eikä hän, se ei tiedä sitä ja kohtelee minua kuten ystävää vaikka sanoisin sitä miksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.