Siirry pääsisältöön

Kohti uutta vuotta

 Joulu tuli, oli ja meni.  Ihan mukavakin oli ja syötiin liikaa.  Kaikkein paras lahja oli, kun jälkipolvi vietti aikaa joulupäivänä meidän kanssamme. syötiin ja hassuteltiin.  Ruokaa tietysti jäi syötäväksi moneksi päiväksi sen jälkeen.  Paljon ei heitetty menemään, kinkku oli niin hyvää, että se syötiin kokonaan.  Yhden piirakan tein ja sekin maistui.  Alkaakin olla hyvä taito käyttää kaikki ruoka jollain tavalla.  Niihin on tullut paljon ohjeita.  Minäkin paistoin pannulla viimeiset rosollit voissa, lisäsin vain yhden sipulin ja suolaa.  Martat antaa ohjeistusta miten jouluruuat voi hyödyntää.

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/jouluruoka/herkkuja-jouluruokien-tahteista/

Pakastettuna on vielä laatikoita ja kakkua.  Siellä ne säilyvät jonkun aikaa, paitsi kakut.  Ne tulee meillä käytettyä hyvin nopeasti.  Tänään oli silti pakko päästä leipomaan. Paistoin persikkapiirakan säilykkeestä.


Näin aikuisena pitkään eläneenä joulu ei oikein ole muuta, kuin hyvän ruuan kanssa vietettävää aikaa.  Saturnalia viettivät jo muinoin roomalaiset samaan aikaan , kuin joulua nyt.  Se ei ollut kristillinen tapahtuma.  Kaikki tietysti viettävät joulunsa niin kuin haluavat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saturnalia


Vielä roikkuvat koristeet, ei kuusen oksilla, koska meille ei kuusi mahdu.  Niitä on ripustettu vähän joka paikkaan.   Ne riisutaan uuden vuoden juhlinnan jälkeen.  Jotkut koristelevat jo lokakuussa ja antavat koristeiden olla ties kuinka pitkään.  Kyllä arki saa tulla jo heti vuoden alussa tai viimeistään loppiaisen jälkeen.

Minä pidän arjesta.  Arjen voi rakentaa omien harrastusten mukaan.  Kunhan vain tuo korona helpottaisi.  Saisi lopettaa maskin pitämisen, pääsisi uimahalliin, jumppasalille ja muihin harrastuksiin.  Siinä on toiveita uudelle vuodelle.  Lupauksia en anna.  

Pori antoi kansalaisilleen valon rakennuksiin.  Pori ei järjestä uuden vuoden ilotulituksia, mitkä ovatkin mielestäni rahan tuhlausta.  





Kommentit

  1. Kauniita kuvia. Onpa kiva kuulla, että olet Porista. Juuri viime viikolla kävimme siellä. Asutaan nyt Raumalla, eli matkaa Poriin on vain noin 50 km. Ihanaa Uutta Vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää Uutta Vuotta Raumalle. Olin lukevinani, että Raumallakin järjestetään jotain valotapahtumaa.

      Poista
  2. Ruokaa me emme myöskään tuhlaa juurikaan koskaan. Kinkkua meillä ei ollutkaan savustettu 7 kg kalkkuna oli ja siitä kyllä jäi mutta olen tehnyt yhden pitsan ja nyt kolmen lihan hernekeiton. Pari pientä pussia meni enään pakkaseen ja ne käytän piiraiden päällä. Samoin kylmäsavulohta pakastin hieman, loput kaikki ruuista syötiin. Meillä ei ole tällaista perinteistä laatikoiden joulua ollenkaan ollut 24 vuoteen . Joulukuuset on vielä molemmat loppiaiseen. Siitä sitten taas muihin kevään koristeluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet oikealla asialla. Minulla on vielä hiukan opeteltavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen