Talvi on vain pieni väliaika

Kalliit kesäkukat ovat kuihtuneet ja kuolleet. Yhden vinkin sain terassihortensian talvehtimisesta seuraavaa kesää varten. Minulla ei ole kellaria eikä kylmää kuistia johon voisin kukkia säilöä, joten kokeilin kaivamalla hortensian kukkapenkkiin ja peittelin sen pudonneilla lehdillä. Ensi kesänä sitten näen , onnistuiko. Monet sanoivat onnistuneensa. Ammattilaisetkin kehottavat talvettamaan ulkona

https://www.plantagen.fi/hortensia.html

Hortensia on komea kasvi, joka kukkii koko kesän. Aika arvokaskin se on. Maksoin 15 €. Joten olisi hauskaa jos sen saisi säilymään talven yli.

Muutakin valmistelua olen jo tehnyt ensi kevättä varten. Kaikki ovat epävarmoja tekemisiä, kun ei tiedä minkälainen kevät on tulossa. Vanha sanontakin on sitä varten: "jos vielä eletään ja ollaan".

Nappasin autiotontilta pari hevoskastanjan siementä ja tuikkasin ne multaan. Ne eivät taitaneet olla ihan kypsiäkään vielä. Kokeilla voi aina kaikenlaista.

Ostin viimeisestä alennusmyynnistä yhden vadelmantaimenkin. Se on vielä hengissä parin viikon takaisen istutuksen jälkeen.

Näin kauniita vadelmia toivon ensi kesänä saavani. Ehkä ostan sille kaverin keväällä.

Karhunvadelma on vieressä häkissä. Siitä en saanut tänäkään kesänä kuin muutaman vadelman. Se kasvaa aivan komeasti, mutta hedelmät kestävät kauan kypsyä, eikä niitä tule paljon. Ensimmäisenä talvena rusakot tai jotkut muut eläimet söivät kaikki varret. Se on pakko olla verkossa, säilyvät ainakin ne.

Talvi on puutarhaharrastajalle vain väliaika. Seuraavaa kesää alan jo suunnitella viimeisiä kukkasia haravoidessa kompostiin.

Niin, ensi kesänä saan yhden ylimääräisen vuoden muhineen kompostin käyttöön. Saan siitä voimaa marjapensaille. Kasvimaahan en sitä vieläkään uskalla laittaa. Siinä kun on huussijätöksetkin.

Aurinko alkaa laskea aina vain aikaisemmin. Muutama kuukausi ja menee toisin päin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista