Kukkasipulit

Haluan edes vähän muistella miltä multa tuoksuu ja istutan itse joulukukkani. Tilasin postimyynnistä hyasintin sipuleita ja jo istutin ne. Katsotaan sitten onnistuuko vai ei. Samoin tilasin amarylliksenkin sipulin. Sitä en vielä arvannut istuttaa, ainakin pari viikkoa vielä ajattelin odottaa. Hyasinttipussissa oli kolme sipulia. Istutin ne samaan astiaan. Olen tilannut monesti samasta paikasta ja olen ollut tyytyväinen palveluun.

https://www.korpikangassiemen.fi/syksyn-sipulit-c-56.html

Yhden pussin pieniä tulppaanejakin olen istuttanut. Tulppaaneista minulla on huonoja kokemuksia. Yhtenä syksynä istutin n. 200 sipulia ja niistä ei noussut kuin 10%. Suuren osan olivat myyrät tai jotkut muut halukkaat syöneet ja toiset eivät vain lähteneet. Tämä tapahtui mökillä, jossa eläimistöä riittää. Ihailen aina kuvissa näkyviä tulppaanipeltoja. Sellaisia ei tavallinen harrastaja saa aikaiseksi.

Tulppaanit, jos niiden kasvattamisen saa onnistumaan, ilahduttavat monta vuotta. Suojaisessa paikassa kaupunkipuutarhassa minäkin sain yhden laadun kukoistamaan. Aina niitä joka kevät odotteli nousevaksi ja ensimmäisenä ne seinän vierestä nousivatkin.

Halvemmaksi sipulien tilaaminen ei tule. Amaryllis maksoi melkein kympin ja postimaksu vielä päälle. Itse istuttamisen ajatus on tärkein. Niin paljon en viitsi tehdä, että ottaisin sipulit talteen ja istuttaisin uudelleen.

Joulukukkasten kukkimista ei tarvitse odotella niin kauan kuin kevättä. On yksi etappi kukkimisessa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi. Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä. Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu. Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä. Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa. Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa. On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen. Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa. Muuten olen siihen tyytyväinen. Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin. Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain. Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikainen homma ollut. Siihen oli vain ryhdyttävä. Seuraava työ oli klapien pinoaminen. Ei siihen

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista