Mietelmäni huussin tyhjentämisen jälkeen ja noin yleensä elämässä:
Voittaja on hän, joka paskaelämässä nostaa nenänsä pinnan yläpuolelle.
Elämässä on niin paljon hyvää, ettei kannata jäädä junnaamaan, ei niin hyviin asioihin ja tapahtumiin. Siihen on totuttautuminen, että Suomen kesä on lyhyt. Kukat ja muut kasvit ennättävät valmistua lyhyessäkin kesässä. Minä ilahduin niin pienestä, kuin pähkinäpensaani teki ensimmäiset urpunsa. Se on jo ainakin 5 vuotta vanha ja kerran syöty elukoiden toimesta.
Saunan takainen kasvimaani on vielä vaiheessa. Se etenee, mutta hitaasti. Välillä täytyy ottaa rennosti ja jättää työt odottamaan vähäksi aikaa. Varsinkin, kun maa on jäässä, enkä voi ottaa lisämultaa sieltä.
Kirjan nimi on Lyhyttavaraa:
Monilla on ollut ongelmia tulvien takia. Mökkimme on mäen päällä sinne ei tulvat yllä. Otin kuvia lähistöltä. Nämä ovat peltoja ja metsänpohjaa.
Tänä vuonna on ollut todella haastava kevät. Vettä, pakkasta, plussaa ja lunta on tullut vuorotellen. Tulvat ovat olleet tosi pahoja. Ajelin Helsingissä viime viikolla vanhaa Helsingin tietä, enkä muista nähneeni koskaan niin paljon tulvivia peltoja, jokia ja ojia, kuin mitä nyt näin. Ajoin aikoinaan 7 vuotta lähes viikoittain samaa tietä, eikä tällaista kyllä muistu mieleeni. Onneksi teillä on mökki suojassa vedeltä.
VastaaPoista