Siirry pääsisältöön

Mullan ja kompostin tuoksua

 Kompostikin tosiaan tuoksuu, eikä haise.  Maa ja kompostikin oli vähän jäässä.  Päivä päivältä pääsin sitä järsimään ja levittämään pensaiden alle ja kukkapenkkeihin. Komposti on kypsynyt ensin kompostorissa yhden talven ja toisen pressun alla.  Kyllä siinä varmaan vielä kasvuvoimaa on ja on se ainakin multaa.  Olin ehkä liian malttamaton sen pöyhimisessä.  Kevät on ollut niin pitkä ja luminen ja kylmä.  Sain keväthommat alulle, se on pääasia. Kompostia tuli parin säkin verran, on sekin jotain.  Käärmekin oli käynyt jossain vaiheessa vaihtamassa suojassa nahkansa.


Nostin nahkan kiven päälle kuivumaan.  Ei se siinä kauan ollut.  Joku sen vei.

Heti, kun on hiukan lämpimämpää, pienet eläimet lähtevät liikkeelle.  Mehiläiset ja perhoset etunenässä.  Minäkin näin jo sitruunaperhosen.  Oli oikein kevään tunnelma.




Puutarha on kovin köyhä ja kuiva.  Ympärillä  olevat isot puut vievät kaiken kosteuden.  Antavat ne tietysti varjoa kuumuudessa.  Pensaat ovat viime kesänä istutettuja.  Ne tarvitsevat kaiken avun kasvamiseen, kompostia esimerkiksi.





Tunkion tyhjentämisen lomassa olen ahertanut saunan takana kasvimaan teossa.  En tiennyt aloittaessani kuinka suureen hommaan ryhdyin.  Työtä tietenkin hidasti maan jäinen olotila.  Olen siinäkin silti hiukan edistynyt.  Juuri siihen paikkaan oli haudattu saunasta poistettu sementtilattia jonka lohkareet olivat jäisessä maassa.  Täytyi aina odottaa jään sulamista ennen kuin sain seuraavan törröttävän liuskan pois.  Kaikkia ei ole tarkoituskaan poistaa.  Sen verran, että saan maan tasaiseksi.  Muoviroskaa, peltipurkkeja ja muuta kamaa poistin jonkun verran.   Tiesin kyllä ettei muovi maadu, se ainoastaan pilkkoutuu pieniksi palasiksi.  Olemme olleet tietämättömiä ja ihmiset ennen meitäkin siihen aikaan.  Roskien heittelyä saunan taakse tai muuhunkaan luontoon ei ole tehty muutamaan kymmeneen vuoteen.

Onneksi ei tarvitse tällaisella lapiolla kaivaa.  On hiukan paremmat kaivuuvehkeet.  













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.