Siirry pääsisältöön

Luonnonkukat

 Juuri nyt on alkanut purjehtia luonnonkukkien armada.  Ne valtaavat tienpientareet, pellonreunustat ja metsien aukiot.  Usein ne valtaavat pihoistakin alueita jos antaa niiden tulla.  Meidänkin mökkipihamme olisi niitä täynnä.  Osan niistä kyllä annetaankin kukkia kukintansa, koska nehän ovat kauniita.  Ei tarvitse kasvattaa mitään niittyä, sehän on ihan vieressä kasvamassa.  En niitä tunne, kuin muutaman.  Tietoa voi hakea ja joskus haenkin Luontoportin sivulta.  Niitä on valtavasti.

https://luontoportti.com/c/1/kukkakasvit?sid=1

Kyläkurjenpolvea oli aikaisemmin enemmän.  Nytkin niitä on ainakin yksittäisiä pensaita.


Tämä kasvaa keskellä kukkapenkkiäni.  Sitä en oikein tunnista.  Se on ehkä joku pellavakukka.  Siinä se saa kukkia kunnes lakastuu.



Niittyleinikin tunnistaa melkein kaikki.  Sitä on joka puolella.  Samoin koiranputkea.  Se käy urheaa kamppailua lupiinien kanssa.  Voi olla, että se on jopa voitolla vielä. 

Minusta kaikkien kukkien pitää antaa kasvaa.  Ei siellä penkoilla myrkkyjen seassa oikein muut kasvaisikaan, kuin lupiinit.






Yksi metsämansikka oli säästynyt rastailta, söin sen. Metsämansikka kukkii nyt runsaana.

Paljon on kukkia, joita näen joka kesä.  Ei niitä oikein tunnista, ihailee vain.  Pieniä kukkia, isoja kukkia.  Sulassa sovussa ne kasvavat, kun kukaan ei niitä revi pois.

Sinisiä, valkoisia ja keltaisia enemmän kuin punaisia.







Maalla ei ole paljon kulkijoita ja ne saavat kukoistaa rauhassa.  Eihän niitä oikein viitsi maljakkoonkaan noukkia, ne lakastuvat tunneissa.  Omassa rauhassa kasvaessaaan niitä voi ihailla päiviä.








Siinä olisi sadepäiviksi puuhaa, kun etsii niiden nimiä tunnistussivulta.  Muistaako niitä   sitten seuraavalla kerralla, ehkä ei ja onko sillä niin väliä.
Niille tulee annettua  sitten omia nimiä ulkonäön mukaan tai värien mukaan.  


Kukat houkuttelevät kimalaisia ja mehiläisiä sekä muita meden ystaviä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...