En montaa kertaa vuodessa käy teatterissa, se on kuitenkin kohokohta pimentyvässä syksyssä. Tällä kertaa oli vuorossa Tootsie. Siinä oli pääosassa ensimmäistä isoa teatterirooliaan tekevä Joonas Nordman. Sitä vähän ihmeteltiin miksi hänet siihen valittiin. Porilaisuus on yksi asia ja on hän tehnyt itseään tunnetuksi koomisissa rooleissa televisiossa. Lauluäänestä minä en osaa kuutosen numerolla sanoa mitään. Hyvin hän suoriutui minun mielestäni. Tässä on hyvä juoni musikaaliksi. Juonikulku on kuin farssissa, mutta musiikki oli mukana.
Kaikki muutkin esiintyjät tekivät hyvät suoritukset. Oli hyvä, että sitä tehtiin suomalaisella mentaliteetilla. Kirosanat olivat suomeksi, ei ollut lähdetty amerikkalaistamaan kaikkea.
Meillä oli hyvät paikat parvekkeen eturivissä, kaikki oli näkyvillä. Kuvia sai ottaa vain loppujutuista, mikä olikin hyvä, ketään ei häiriintynyt.
Näyttelijöissä oli omaa väkeä ja vierailijoita oli muutama mukana. Joonaksen lisäksi Joonas-Petteri Nieminen ja Joonatan Perälä olivat hauskoja. Maria Pere ja Heidi Rantakeisu pitivät naisenergian korkealla.
Piristystä tuli roppakaupalla. Seuraavan päivän ulkoilussa ei sää suosinut. Oli melkein pakko lähteä pienelle kävelylenkille vaikka satoi. Ei koko viikonloppua voi sisällä viettää.
Montaa muuta ihmistä ei poluilla näkynyt. Välillä on mukava olla itsekseen luonnon kanssa. Aina pystyy sateessa tekemään puolen tunnin lenkin.
Metsä on hyvä katselukohde ja oleskelupaikka. Siellä piristyy tai mieli lepää, kumpaa on sitten hakemassa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.