Puutarhapolun varrelta

 Olisi hienoa olla omavarainen kasvien kasvatuksessa edes 5% tasolla.  Olisi mistä ottaa edes osan aikaa vuodesta.  Siihen tarvittaisiin paljon maata ja viljelylaatuja. Kenties pari kuukautta pystyisi tulemaan toimeen itse kasvatetuilla.  Paljon työtä ja aikaa lisätyö vaatii.  Se on valinta, johon en pysty. On pakko pitää haaveet maltillisena.  Nimenomaan kasvien suhteen.  Kaikki meijeri, vilja ja lihatuotteet pitää ostaa.  Pelkästään kasvisruokaa syöväksi ihmiseksi minua ei saa.  Siemenperunoita ostettiin liikaa maahan nähden.  Loppuja istutettiin lehti-ja heinäkasaan.  Hyvin ne ovat vartta kasvattaneet.  On mielenkiintoista nähdä tuleeko perunaa yhtään.  Purjoa riittää koko talveksi, samoin sipulia.  Perunaa riittää pariksi kuukaudeksi.  Yrttejä on riittävävästi.  Papusadosta odotan hyvää jos kaikki natsaa.  Siinä on jo hyvä alku.  Marjat ja sienet noukitaan metsästä talteen. Nämä kaikki mökin pihasta ja ympäristön metsästa. Kotona takapihalla kasvaa omenapuu ja raparperi. En aio ost

  Minua aina kiehtovat puutarhat, joita en ole vielä nähnyt tai puutarhojen näkymättömät kolkat.  Sitä ei tiedä mitä ne sisältävät ja mitä ihanuuksia ne antavat silmieni eteen.  Täytyy myöntää, että usein kaikki on ihan tavallista vaikka kaunistakin.  Se on vain se tunne kun näen polun pään näkymän, joka ei ihan heti aukea silmilleni.  Joku aika sitten katsoin olohuoneeni ikkunasta pellon yli näkyvään metsään ja siinä olevaan aukkoon.  Mielikuvitukseni löysi sieltä vaikka mitä.   Salaisuuksien metsä tai puutarha.  Sellaista on vaikea omaan puutarhaan tehdä.  Ainakin sitä olisi vaikea hoitaa.  Koitankin ottaa edes kuvia ilmiöistä, jotka kiihdyttävät mielikuvitusta.  Niistä voisi ammentaa paljon kirjoittamiseen. Juhannuksena savu leikki kuusen oksissa.  Se toi mieleen hämyiset tupakan savuiset tilat. Joskus otan kuvia eri kuvakulmasta.  Mökin etupihaa olen kuvannut paljon, takaosaa vähemmän.  Sieltä se näyttää erilaiselta..  Takapuolelta on ikkunat suljettu, vaikka raamit ovat paikallaan