Linnut ovat lähteneet

 Muuttolintujen äänet ovat vaienneet tältä kesältä.  Siitä taas näkee kuinka nopea Suomen kesä on.  Mökin pihalla ei muutenkaan kovin montaa muuttolintua vieraile tai ainakin ohittavat pihan paremmille pesimismaille.  Kurjet lentävät suolle ohi kuivien maiden, joutsenet järville ja pienimmät linnut pesivät metsissä.  Ainoat muuttolinnut, jotka pesivät meidän pöntöissä, olivat kirjosiepot.  Ruisrääkkä yritti hakea vielä heinäkuun lopussa kaveria, mutta ilmeisesti ei löytänyt koska haksahti rientämään lähelle, kun soitettiin puhelimella lajitoverin ääntä.  Poistui kuitenkin nopeasti.

Lintuja on mukava seurata.  Olosuhteet ovat välillä hyviä, itikoita riittää.  Muutama vuosi sitten lintuja oli mielestäni enemmän.  En ole asiantuntija, seuraan luontoa vain mutu - tuntumalla.  

 

Joitain lintuja olen saanut kuvattua vuosien varrella, mutta olen niin kärsimätön, en jaksa kytätä kauaa, että saisin kuvan.  Kuvaaminen on minulle sattuman kauppaa.

Ruisrääkän ääni on oikeastaan aika  ärsyttävä.  Ruisrääkkä on sinnikäs.  Se saattaa jatkaa rahisemistaan päiväkaupalla.

 Minun on parempi pysyä vain kasveissa.  Ne pysyvät paikoillaan.  Tässä pikakelauksena tämä kesä tähän saakka.

Takapihan satoa

 Ensimmäiset omat uudet perunat on syöty. Mustikoita, vadelmia on kerätty ja puutarhamarjoja mehustettu.  On ihan sadonkorjuutunnelma.  Mitään ei ole paljon, mutta tarpeeksi.  Vielä on paljon satoa kerättäväksi puutarhasta ja metsästä, kunhan vain kypsyvät.  Ihailin juuri äsken omenaterttuja puussani.  Ne eivät kypsy kuukauteen jos vain pysyvät puussa.

Siinä ne killuvat silmieni edessä.  Toivottavasti pihlajamarjakoit eivät löydä niitä vaan ne saavat kasvaa terveinä kypsään ikään saakka.

Mustaviinimarjoista ja vähistä punaviinimarjoista sain muutaman pullon makeaa mehua.  Kyllä kelpaa sitä juoda janoonsa ja muuten vaan.

Mehustus on aika vievää, mutta sen kestää kerran vuodessa.

Välillä pitää käydä ihailemassa kukkia, jotka ovat venähtäneet aika isoiksi jo.  Samettikukkakin on jo aika pitkä, olenkohan lannoittanut vähän liikaa.

Kissani ja mökkeily

 Kissani nauttii maalla olosta.  Pääseehän se ulkoilemaan  ja syömään ruohoa, tosin valjaissa.  En tohdi sen antaa vapaana juosta.  Ei se ole kovin innokas ulkoilija.  Parina ensimmäisenä päivänä sen täytyy saada tarkastaa tilukset.  Se kävelee pihan ympäri ja vähän matkaa tietä kumpaankin suuntaan.

Suurimman osan aikaa se makoilee kuistilla tuolissa ja tarkkailee kulkijoita.  Kissani pelkää traktorin ja mopon ääniä.  Se ei pelkää auton eikä raivaussahan ääntä.

Matkaan lähtö ja automatkustaminen ei ole mitään herkkua.  Se on suoranainen kärsimys.  Kissa huomaa koska ollaan lähdössä vaikka yritän toimia mahdollisimman vaivihkaa.  Se piiloutuu sängyn alle perimmäiseen nurkkaan, josta se on kaivettava esiin.

Kissa tekee pelosta kaikki tarpeensa koppaan ja oksentaa vielä viimeisillä kilometreillä ennen kuin ollaan mökillä.  Sitä ei uskoisi näistä kuvista.

Välillä Vilperi pääsee vierailemaan aittarakennuksessa.  Uskon, että se kissasta on jännittävää juosta ylös rappusia muka piiloon.  Se tulee kutsuttaessa luukulle, karkaa käsien ulottumattomiin hetkessä.   Kun sen antaa olla rauhassa niin tuleehan se sieltä pois, kun haluaa.

En usko kissan kärsivän kiinni olemisesta ja sisällä olosta.  Virikkeet ja yhdessä olo sekä ruoka riittävät sille.  Mökillä ollessa se saa vähän jännitystä sisään tunkeutuvien myyrien metsästämisestä.  Muutamia se on tappanut ja hyvä niin.

Mökkipiha

 Kun on valinnut tai ajautunut mökin asujaksi, joka sisältää ison pihamaan niin seurauksena voi olla työleiri.  En varmaan yksin olisi ryhtynyt tähän hommaan.  Mökillä ollessa tulee miettineeksi seuraavaa työtä, kun toisen saa valmiiksi. 

Esimerkiksi ruohon leikkuu.  Vanhan maalaistöllin piha on  niin kuoppainen ja kiviäkin on ruohopeitteen alla jonkun verran.  Siihen ei voi ajatellakaan mitään moottorisoituja vehkeitä.  Tavallinen työnnettävä leikkuri on käytössä.  Leikkuri seisoo nurkalla valmiina.  Mies lykkelee sitä edestakaisin jatkuvasti.  Välillä hän kaivaa raivaussahan pahempia pöheikköjä kaataakseen.  Tässä kuvassa pihamaa näyttää tasaiselta, mutta ei ole.

Eikä tässä vielä kaikki, vielä pihaan liittyy sammaloitunut puutarhaosuus ja metsäisempi osuus, joita ei voi siistiä, kuin raivaussahalla, trimmerillä tai viikatteella..  Pihan ympärillä ja pihassakin seisoo mäntyjä ja muita puita, jotka tekevät mullan happamaksi.

Istutin vielä uuden raparperin kuuliljojen viereen.

Puutarhassa näyttävämpiä ja käytännöllisiä istutuksia ovat ryhmät, jotka koostuvat erilaisista kasveista.  Ne ovat ruohikon hoidon kannalta parempia, kuin yksittäiset kasvit.  Ei se isossa pihassa haittaa, mutta pienessä pihassa leikkurilla on hankala liikkua.  Olisi parempi jos istuttaa pihan täyteen kasveja ja avaa kulkukäytäväksi vain polkuja.

Näin ne hommat ovat jakautuneet, minä istuttelen ja mies hoitaa raskaimmat nurmikon leikkuut ja puiden kaatamiset.  Tosin kaikenlainen kaivaminen näin kivisessä maastossa on raskasta.  Usein täällä siirrellään kiviä paikasta toiseen.

Sademittarin seuraaminen on tärkeää. tällä viikolla koko sademäärä oli 45 mm.  Satoi kahtena päivänä.

Hupitoimintaa on puiden ja kaikenlaisen muun puun poltto grillissä.  Tässä palaa lahonnut linnunpönttö.

Mökkiläisellä on vapaus tehdä mitä haluaa.  Minulle mökillä on rajattomat marjastusmahdollisuudet metsissä.  Sienet tietysti.  Liikuntaa voi harrastaa lenkkeillen ja uida järvessä, jonne on 2 km.

Saunominen on ihan huippua ja eläinten seuraaminen.  Tietysti puutarha kaikkineen. Kasvimaa.  Plussapuolet voittavat miinuspuolet.

Pavut siinä kukkivat, satoa odottelen.

Pieniä ongelmia takapihalla

 Omenapuun oksat ovat täynnä.  Ne painavat puuta ojaan päin.  Harmittaa jos ainoa omenapuu kaatuu ojaan.  Raakileita  varmaan putoilee koko ajan.  Kenties se helpottaa jonkin verran.  Oksia ainakin pitää ensi keväänä katkoa ojan puolelta.

Omenapuu oli jo ennen kallistunut ja nyt viimevuotisen ojankaivuun johdosta puu on kallistunut vähän liikaa ja  ainakin oksia pitää tukea..

Pellon omistaja kaivoi ojia syvemmäksi ja vähän leveämmäksikin.  Se ei tehnyt hyvää meidän pienelle takapihalle, joka viettää jo muutenkin alaspäin.  Pihaa on vaikea tukea millään helpolla tavalla.

Ymmärrän kyllä ojien merkityksen.  Ne vievät sateet pois pelloilta ja ne luhistuvat jonkun verran aikaa myöten.  Nämä kuvat ovat juuri kaivamisen jälkeen.

Onneksi on vähän ilon aiheitakin.  Laitoin kolme auringonkukan siementä purkkiin ja ne ovat venähtäneet aika isoiksi jo.  En ollut varma miten ne viihtyvät  ruukussa ja mahtuvatko juuret olemaan siinä.

Tekee mieli leipoa

 Leipomishalun ilmetessä ei auta muu, kuin käydä läpi kaapit, löytyisikö sieltä jotain aineita.  Minulle yleensä tulee halu leipoa jos ei ole muuta tekemistä tai sattuu pilvinen ja sateinen päivä kuten tänään.  Olen vähän harjoitellut maidotonta ruokavaliota ja sehän onnistuu ihan hyvin.  Laitoin hakusanaksi,  maidottomat pehmeät sämpylät ja sehän löytyi heti ja ei muuta kuin leipomaan.

Keräsin kaapista pussien pohjia, kuivahiivaa, öljyä ja suolaa ja sokeria.  Taikina tehtiin veteen. Sämpylätaikina jäi tarkoituksella pehmeäksi.  Itse ei tarvitse kehitellä kaikkea, joku muu osaa paremmin.

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/482089/Kuohkeat%20j%C3%A4ttis%C3%A4mpyl%C3%A4t/

Tein taikinasta vain viisi sämpylää.  Aika isoja ne ovat, se oli tarkoituskin.  Yleensä pidän kaapissa kuivahiivaa varalla jos leipomisinnoitus tulee.  Makeaa leivontaa varten on muita tarvikkeita.

Kirjoitin toiseen blogiini maidottomasta ruokavaliosta, blogini on terveys ja liikuntapainotteinen blogi.  Kaikilla on joku syy tehdä jotain ruokavalionsa suhteen.  

https://liikkuvaihminen.blogspot.com/2024/07/maidoton-ruokavalio.html

On monta kertaa tullut mieleen yhdistää nämä blogit, mutta mielenkiintoni on useimmin puutarhassa ja kotihommissa.  

Käärme ja perhoset

 Kaikenlaisten kukkien ja muiden kasvien keskellä elää lukuisa määrä muita eläimiä, joita harvoin näkee.  Yleensä haluan kuvata perhosia, jotka ovat helpoimmin kuvattavissa.  Kyykäärmeitä tykkään kuvata myös.  En niiden halua ihan pihan keskustassa luikertelevan.  Mökin piha on kuitenkin peltojen ja metsien keskellä niin onhan niilläkin oma reviirinsä.  ne elävät 10-15 vuotta, joten ne saattavat olla samojakin yksilöitä. Viime viikolla tapasin makaavan kyyn ja pääsin aika lähelle sitä.  Se oli ihan pellon ja pihan liittymäkohdassa.  Annoin sen olla.  Toiset ovat sitä mieltä, että pitää tappaa.  Onhan siitä jo laki, ettei saa tappaa vaan siirtää.  Harvoin teemme sitäkään, sehän koittaa pitää myyrä -ja hiirikannan kurissa.  Yksi myyrä pääsi sisälle ja sai kuolemaniskun kissalta.

Tämä pääsi kuvaan 2021.  Joka vuosi olen jonkun kuvan saanut otettua.  Olen tullut sillä tavalla varovaiseksi, että tarkkailen maata kävellessä.  Hyvin sen havaitsee, se kun kiemurtelee yleensä karkuun.

Ei käärme ole kuin maassa pesivät ampiaiset tai jotkut muut pistävät.  Olin mustikassa ja ne hyökkäsivät kimppuun, ainakin kolme pistoa tuli.

Perhoset ovat sävyisiä ja kauniita.  Lajeja on yllättävän paljon Suomessa. En tunnista montaakaan lajia, ihailen vain niiden kauneutta.  Vielä en ole saanut etsimeeni isoja perhosia tänä vuonna.  

Perhoskuvia on monelta vuodelta.  Eikä ole ihme, että ne eivät pidäkään mistään kovin jalostetuista kukista vaan niiden suosikkeja ovat apilat ja muut luonnonkukat.  Sen takia ei pihastakaan kannata kaikkia leikata.

Kallionauhus kerää perhosia.  viime vuonna se ei kukkinut, kun siirsin sen toiseen paikkaan.  Kenties tänä vuonna.

Luultavasti vielä tänäkin vuonna kuvaan perhosia.  Ne voivat olla samoja.  Olisi hienoa saada kameran eteen joitakin erikoisia perhosia.  Tai sudenkorentoja, nekin ovat kauniita, mutta vikkeliä.

Kauhaneva

 Tehtiin päiväretki Kauhanevalle.  Se kannatti.  Suo oli hurmaava.  Pitkospuut olivat tarpeeksi leveät astella.  Ei ollut haluakaan astua sivuun, muuten kuin nappaamaan kypsä lakkamarja suuhunsa.  Joitakin löysimme kypsinä ja ne maistuivat juuri sellaiselta, kuin ajattelinkin.  Niitä en ole koskaan poiminut, kuin ihan maisteltavaksi.  Satakunnassa ei oikein löydä hyvää lakkasuota.

Neva on niin puustoton, että näkee pitkälle.  Tämä neva oli hienoja suolampia täynnä.  Niissä uimapaikat, ei vain tullut uikkareita mukaan.  Piti vain nauttia näkymistä.  Onneksi sattui tuulinen päivä, hyttysiä ja paarmoja ei ollut.

Suolla oli monen pituisia lenkkejä.  Me kierrettiin vain vajaan 3 km pituinen lenkki, joka meni melkein kokonaan pitkospuilla.  Suolle ei päässyt ihan isomman tien vierestä vaan piti ajaa hiekkatietä n. 3 km.

https://www.luontoon.fi/kauhaneva-pohjankangas