Teatteria ja ulkoilua

 En montaa kertaa vuodessa käy teatterissa, se on kuitenkin kohokohta pimentyvässä syksyssä.  Tällä kertaa oli vuorossa Tootsie.  Siinä oli pääosassa ensimmäistä isoa teatterirooliaan tekevä Joonas Nordman.  Sitä vähän ihmeteltiin miksi hänet siihen valittiin.  Porilaisuus on yksi asia ja on hän tehnyt itseään tunnetuksi koomisissa rooleissa televisiossa.  Lauluäänestä minä en osaa kuutosen numerolla sanoa mitään.  Hyvin hän suoriutui minun mielestäni.  Tässä on hyvä juoni musikaaliksi.  Juonikulku on kuin farssissa, mutta musiikki oli mukana.

Kaikki muutkin esiintyjät tekivät hyvät suoritukset.  Oli hyvä, että sitä tehtiin suomalaisella mentaliteetilla.  Kirosanat olivat suomeksi, ei ollut lähdetty amerikkalaistamaan kaikkea.

Meillä oli hyvät paikat parvekkeen eturivissä, kaikki oli näkyvillä.  Kuvia sai ottaa vain loppujutuista, mikä olikin hyvä, ketään ei häiriintynyt.

Näyttelijöissä oli omaa väkeä ja vierailijoita oli muutama mukana.  Joonaksen lisäksi Joonas-Petteri Nieminen ja Joonatan Perälä olivat hauskoja.  Maria Pere ja Heidi Rantakeisu pitivät naisenergian korkealla.

Piristystä tuli roppakaupalla.  Seuraavan päivän ulkoilussa ei sää suosinut.  Oli melkein pakko lähteä pienelle kävelylenkille vaikka satoi.  Ei koko viikonloppua voi sisällä viettää.

Montaa muuta ihmistä ei poluilla näkynyt.  Välillä on mukava olla itsekseen luonnon kanssa.  Aina pystyy sateessa tekemään puolen tunnin lenkin.

Metsä on hyvä katselukohde ja oleskelupaikka. Siellä piristyy tai mieli lepää, kumpaa on sitten hakemassa.

Syksyn ja talven raja

 Illat alkava pimetä ja kaipaan valoa pimeyteen.  Pienet lamput eivät kovinkaan paljon valaise, eikä se ole niiden varsinainen tehtävä.  Ne levittävät tunnelmaa, varjoja ja hiukan valoa.  Niistä käydään joka vuosi kiistelyä ovatko ne jouluvaloja vai kausivaloja.  Se on aika sama, miksi niitä kutsutaan.  Ne vain ovat niin kauniita katsoa.  Ne ovat meillä vain niin ikkunan alla, etteivät ne sisälle näy.  Toivottavasti edes ohikulkijat pitävät niistä.

Lintujen talviruokinta on käynnistynyt ja kuhina käy rasvapötköllä.  Lajeja ei ole näkynyt, kuin kolme.  Talitiaiset, sinitiaiset ja varpuset.  Hyvä niinkin.  Olemme luopuneet varsinaisesta lintulaudasta.  Se kun houkuttelee hiiriä ja rottia.  Nämä antimet toivottavasti menevät vain lintujen suuhun.

Onkohan syksyn ja talven raja juuri tässä, lokakuun ja marraskuun taitteessa.  Kelloja ainakin siirretään tunti taaksepäin talviaikaan.  Lunta ei näillä seudulla ole vielä näkynyt.  Kunnon talvea ei tänne tule joka vuosi.  Se on aina  vähän pettymys.  Siinä vaiheessa muistelee kunnon talvia, kun pääsi luonnon antamalle hiihtoladulle joulukuussa ja talvi kesti maaliskuuhun saakka.  Ne ajat tuntuvat menneen.  Niihin aikoihin pitää silloin tällöin palata muistoissa.

Muutama miete kirjastani Ajan kulkua ei huomaa:

Pakkasen puraisu on luonnon kirpeä hyväily

Luminen metsä on satumaa, virheet peittyvät.

Hiihto umpihangessa voi tuntua raskaalta, mutta pito suksien pohjissa on mainio.

Jäljet lumessa paljastavat, emme ole yksi tässä  maailmassa.

Näin luppoaikana ehtii selailla muistoja ja tekemisiään.  Muutama vuosi sitten kerättiin internettiin kuvia Pori sivulle, Jonka nimi oli MuPoriokaunis.  Laitan tähän oman sivuni, joka vielä löytyi.  Kauniita tai vähemmän kauniita kuvia, jotka sillä hetkellä olivat tarkeitä.

https://www.muporiokaunis.fi/kuvaaja/86

Mökki on valmis talveen

 Mökin kesäkausi lähenee loppuaan.  Uuniin laitettiin ensimmäistä kertaa tuli.  Hellaa ollaan jo lämmitetty.  Ihmeen hyvin lähti uuni vetämään, ei tuprauttanut kuin kerran savut tupaan päin.  Oven aukaisulla siitä selvittiin.  Vanhat uunit ja hellat ovat välillä hankalia.  Tämäkin on tehty n. 65 vuotta sitten.  

Haravointitalkoot on suoritettu.  Vene on haettu järvestä.  Siinä ne tärkeimmät.  Suppilovahveroita kävin keräämässä pakkasen täytteeksi.  Hyvin niitä vielä oli.

Edellisenä päivänä tuntui vähän oudolta, kun kävin etukäteen metsässä kävelemässä ja polulla näin kalvetun kauriinkoiven.  Vilkuilin ympärilleni hetken aikaa.  Eläin, joka sitä oli kalvanut oli varmaan jo pitkällä.

Pihapiirissä oli vielä outo jätöskasa.  Se on voinut olla susi tai ilves, en tunne eläinten tapoja ja jätöksiä.  Maalla ja aika syrjässä tämä mökki on.  Täällä voi kuljeskella mitä eläimiä vaan.

Luonnossa voi kohdata kaikenlaista.  Ei se minuakaan enää seuraavana päivänä haitannut.  Menin sieneen, enkä enää muistanutkaan koko tapausta.

Haravointijätettä kertyi varmaan 10 peräkäryllistä lehtiä.  Olisi hankalaa jos kaupungissa tällaisesta määrästä pitäisi päästä eroon.  Me voidaan viedä ne omaan metsään.  Niissä kasvatettiin viimeksi perunoita. Lehtiä tulee isosta pihasta niin paljon, ettei niille voi rakentaa mitään lehtikompostia.  Puita on ympäri pihaa.  Vanha kärry toimii siinä hommassa ihan hyvin.

Nyt on mökki valmis ottamaan talven vastaan.  Täällä käydään aina silloin tällöin katsastamassa tilanne.

Rakastan harrastamista.

 

Katselen tätä kirjoitusta aina käydessäni jumppaamassa muiden innostuneiden kanssa.  Se kertoo mielestäni kaikesta harrastamisesta.  Jumpasta jutusteluun ja puutarhasta palapeleilyyn.  Sitä kutsutaan myös elämästä nauttimiseksi.  Koskaan ei voi sanoa toisen harrastamista oudoksi tai mitättömäksi.  Minun harrastamiseni vaihtelee ja muuttuu vuosien varrella.  Kaikenlaista pitää kokeilla jos löytyisikin uusi hieno harrastus, jota en ole vielä kokeillut.

Aina näin syksyllä minua kiehtoo katsella uusia mahdollisuuksia.  Usein mielenkiinto lopahtaa tunnin sisällä, koska tunnen aika lailla itseni ja mihin voin ryhtyä.

Harrastukset jotka ovat lopahtaneet heti alkuunsa: tilkkutyöt, vapaaehtoistyöt, jotkut liittymiset ryhmiin.  Kaikki nämä ovat kariutuneet siihen, että niihin pitää sitoutua pidemmäksi aikaa.  Olen harrastaja, joka haluan valita milloin sitä, milloin tuota.  Harrastukset, jotka voi jättää joksikin aikaa ja ottaa ne uudestaan esiin, kun haluaa.  Sen takia täytyy olla takataskussa monta aloitettua ja välillä jäähylle laitettua harrastusta.

Harrastan lukemista, kirjoittamista, post crossinkia, korttien keräilyä, kirjojen keräilyä, liikuntaa, kirpputoreilla käyntiä, valokuvaamista, ruuanlaittoa, leivontaa, puutarhan hoitoa, sienestämistä, marjastamista, ristikoiden tekemistä, rikossarjojen seuraamista televisiosta, palapelien tekemistä ja toisinaan teatterissa käymistä.  Kaikki nämä ovat tekemistä joita voi tehdä yksin.  Seurustelu läheisten kanssa on myös mukavaa, mutta sitä ei voi nimetä harrastukseksi.

Tässä on osa omakustannetuista kirjasista.  Taas tökkii mielessä, pitäisikö taas aloittaa joku kirjallinen työ tämän blogin kirjoittamisen ohella.  Kenties sekin aika vielä tulee.  Kirjoittaessanikaan en voisi ajatella romaanin kirjoittamista.  Sen pitää olla pätkissä tehtyä.

Kaikenlaista puuhaa syksyllä

 Itseäni ilahduttaakseni katkoin jo varsistaan huonoksi menneet syysasterit maljakkoon. Niitä olivat tärvelleet sateiset säät ja yllättävänkin runsas lehtokotilopopulaatio.  En ole kotiloita keräillyt, koska ne eivät lopu keräilemällä.  Kenties ensi kesä on kuivempi ja vähenevät luonnollisesti.  Asterit sopisivat myös kuivakukiksi, mutta kun en sitä taitoa osaa, niin olkoon jonkin aikaa maljakossa.  

Sisätiloissa jatkuvat  syystyöt, jotka olen tottunut tekemään.  Ikkunoiden pesu, verhojen vaihto.  Kaappien katsastus, mitä pitäisi heittää menemään jauhokaapista.  Löysin hyvän reseptin Maku-lehdestä #makulehti.  Leipä, johon voi laittaa jauhopussien ja kauraryynipaketin pohjia.  Yksi leipä vuoassa.  Siitä tuli yllättävän hyvää.  Lehteä myytiin  Prismassa 2€.  

Siihen piti laittaa vielä siemeniä päälle, niitä ei ollut.  Hyvää näinkin.

Sisäkukkiakin täytyy katsella hyvällä tai pahalla silmällä.  Nostan aina välillä yhden kukan pramille eli näytille.  Nyt se oli marraskuun kaktus.  Se ei viime vuonna kukkinut.  Kenties sen takia, että heitin vanhan pois ja laitoin uuden kasvamaan.  Nyt olisi kaktuksen vuoro kukkia.  Marraskuuhan on tuossa tuokiossa.  Minä vähän päätin etten osta syyskukkia, enkä joulukukkia tänä vuonna.  

Verenpisara oli niin kaunis, että päätin kokeilla sen viemistä talven yli sisätiloissa.  Kylmin paikka on työpöytäni alla.  Pidämme usein  ikkunaa raollaan hyvän yöunen saamiseksi.

 Pidämme viileässä nukkumisesta.

Kokeilin lämpötilaa lattialla.  Nyt se on 18 astetta, talvella varmaan vähän viileämpää.  Aika halpa kokeilu.  Jos ei onnistu niin ei haittaa.

Syyskoristelu

 Puutarhaa voi koristella kaikella mikä tuntuu itselle kauniilta tai hyvältä.  Minä pidän lyhdyistä, kynttilöistä ja havuista.  Kaikesta joidenkin mielestä perinteisestä ja vanhahtavasta.  Tietysti se voi liittyä ikäänkin.  En halua puutarhaani koristeeksi tonttuja tai muuta vastaavaa.  Pienet patsaat tai eläinkoristeet ovat ihan ok.  Kaikenlaiset uusien koristeiden luominen tuntuu ainakin hetken hyvältä.  Mies kunnosti pari hevosten varusteisiin liittyvää rautaosaa.  En tiedä sen nimeä, mutta hyvältä ne näyttää.  Hän hioi ja maalasi ne ja kunnosti lyhdyt.  Mökki on vanha maatalo ja ne löytyivät sieltä.

Havuja laitan yleensä Pyhäinpäivän aikaan.  Voi niillä suojatakin, mutta itse koen ne enemmän koristelun kannalta.   Ne näyttävät mukavammalta, kuin räävitty kukkapenkki lumen tuloon saakka.  Kynttilälyhtyjä on monen kokoisia.  Tänä syksynä laitan kynttilät vain isompiin lyhtyihin ja pieniin pattereilla toimivia lyhyitä valoketjuja.  Ne saa toimimaan ajastaen,  Päälle vain pimeän aikaan.  Patterit ei kulu niin nopeasti.

Valoja meillä käytetäänkin aika runsaasti.  Ei mitään värivaloja.  Kuva on edellisiltä vuosilta.  Pienessä tuulimyllyssä palaa patterivalo.  Tuntuu, kuin siellä olisi joku kotona.

Kissakoristeeni makaa ikkunani alla ympäri vuoden.  Se on tehty kestäväksi.  Kestää sateet ja pakkaset.  Tosin se saa suojaa katonreunasta.  Siihen ei sada niin paljon.

Ruskaa

 Olen aina pitänyt syksystä monestakin syystä.  Tietysti satoajan takia ja erityisesti ruskan takia.  Puut ja pensaat syttyvät värileikkiin.  Aina ei ole yhtä hyvä ruskasyksy.  Johtuen säistä ja valosta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruska

Ruska on tänä vuonna vähän myöhässä uutisten mukaan.  Viikon tai parin viikon verran.  Olen katsellut ympärilleni omassa pihassa ja ympäristössä.  Vähitellen lehtivihreä häviää ja värit ottavat voiton.  Syysasterikin alkoi kukintansa antaen erilaisen värinsä mukaan väri-ilotteluun.  

Punaisesta keltaiseen ja toisin päin.  Mieli aivan riehaantuu värin määrästä, joka vihdoin on saapunut näillekin seuduille.  Näin etelässä ei ole varsinaista maaruskaa, kuten Lapissa, mutta kyllä väriä riittää täälläkin.

Nämäkin keijunkukan lehdet ovat loisteliaammat kuin kukinnot.  Väri on syvänpunainen.

Omenapuukin on auringonpaisteessa syvänkeltainen.  Omenia se ei tänä vuonna antanut, antoi sentään ruskan.

 Pellon toisella puolenkin puut alkavat kellastua.  Taitaa olla viimeiset päivät ruskan ihailuun.  Säätiedoissa luvattiin sadetta muutamaksi päivää ja se tietää huonoa kohtaloa ruskalle.

Yhden hienon ruskasyksyn olen täällä Porissa nähnyt.  Se oli syyskuussa 2019.  Laitan tähän muutaman kuvan katseltavaksi.  Tosiaan se olikin syyskuun puolella ja nyt ollaan jo lokakuussa.  Porin hautausmaan liepeillä vaahterat näyttivät kauneutensa.