Siirry pääsisältöön

Vierailu Visavuoressa

Kari Suomalaisen ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin teoksia.  Visavuori on alunperin  Wikströmin taiteilijakoti, joka on nyt museona ja näyttelytiloina  Talo on mielenkiintoinen ja kauniilla paikalla.  Uutta rakennuskantaa edustaa Karin paviljonki.  Kari Suomalainen ehti naurattaa ja osaa vihastuttaakin piirroksillaan  mm. Helsingin Sanomissa.


https://visavuori.com/





Puisto talojen ympärillä oli kaunis, sinivuokot kukkivat puiden alla.  Puut olivat vielä lehdettömiä, mutta järvimaisema oli häikäisevä.  Talon sisällä oli vanhaa kalustoa nähtävissä.  Siellä sai kierrellä itsenäisesti pääsylipun maksaneena.  Liput olivat 12 € alaspäin. Ennen sinne menoa on hyvä tarkistaa aukioloajat.  Meidänkin on aiemminkin pitänyt mennä käymään, ei vaan ole tullut tarkistettua aikoja netistä.  Nyt kaikki natsasi.



Wikströmin veistoksia oli sisällä ja ulkona.  Hän oli nähdyn perusteella toimelias mies.  Hän teki paljon julkisia teoksia ja yksityisetkin tilasivat häneltä töitä.





Koti oli kaunis talvipuutarhaa myöten.  Siellä vietettiin varmaan kulturellia elämää, kun sukulaissa, ystävissä ja tutuissa oli paljon taiteilijoita.  







Kommentit

  1. Museoiduissa kodeissa on hauska käydä. Yritän aina mielessäni kuvitella asukkaan touhuamassa ja mietin, minkälainen tunnelma on ollut. Minkälainen äänimaisema ja tuoksut.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...