Lämmin yllätti

Kylmä maa hohkaa vielä pitkään koleaa, vaikka aurinko yrittää lämmittää. Tänään vappuna onkin kevään lämpimin päivä. Siitä on oikein nauttinut pitkän kylmän jakson jälkeen. On voinut istua ulkona ja ihailla sinistä taivasta. Pyöräretkellä metsän läpi sammalmättäätkin näyttivät kauniilta.

Puutarhassakin alkavat aikaisimmat kukat nousta pintaan. Ruttojuuret, joita jotkut vihaavat, nostavat ensin kukkansa pintaan. En minäkään niitä kaupungin pieneen puutarhaan huoli, täällä mökillä niiden kasvua on helppo rajoittaa raivaussahallla.

Meillä on Japaninruttojuurta ja tavallista Ruttojuurta. Ne peittävät hienosti rumat paikat. Isot maanpeittokasvit leviävät jos niiden annetaan levitä.

Sama on Hertta- vuorenkilpien kanssa. Niillä saa nopeasti vihreää pihaan.

Raita on pajun tavoin ensimmäisenä tarjoamassa mehiläisille ja kimalaisille syötävää.

Vielä ei ole uskallettu istuttaa muita kukkia, kuin orvokkeja purkkiin. Pata pääsi uuteen käyttöön ja sai kuparinvärisen maalin pintaan.

Puista talven aikana pudonneista oksista saatiin uusiokäyttöön teline. Se voi olla ettei se kestä montaa vuotta jos siihen ei sivele jotain ainetta. Sitten tehdään uusi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen. En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli juuri sellainen työ. Mittailin sitä katseellani pari päivää. Kanto oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä. Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin. Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet. Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään. Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki, siinä työkalut. Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät. Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella. Kyllä se siitä irtosi. Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin. Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös. Ei se niin loppujen lopuksi kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä. Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja. Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin. Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä. Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan. Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön. Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua. Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle. Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle. Siihen minun taitoni eivät riitä. Onneksi oli siihenkin tekijä. ...

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää. Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan. Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen. Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä. Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa. Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa. Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun. Syysväri sillä on ihan hieno. Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata. Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on. Voisin kuvitella, että aika sitkeä. Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa. Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva. Se kukkii vähän my...

Puutarhapolun varrelta

Hae tästä blogista