Siirry pääsisältöön

Ruukkuja terassille

 Ruukkupuutarha edistyy hitaasti, mutta varmasti.  Suunnitelma voi elää jos jotkut kasvit eivät kestä.  Orvokit ja neilikat ovat melkein takuuvarmoja kylmälläkin.  Niitä siis ensiksi.  Viikon sisällä oleskelleet pelargoniatkin uskaltauduin laittamaan.  Siemeniä olen istuttanut, niitä saa odottaa jonkun aikaa.  Muutaman kukkasipulinkin olen laittanut ruukkuun. Kärsivällisyyttä pitää olla.  Ei viitsisi moneen kertaan ostaa kukkia.  Vähän köyhän näköinen nurkkaus vielä on, toivottavasti sää lämpenee.  Ensi viikoksi luvattiinkin jo 15 astetta plussan puolella.


Karviainen on sentään ehtinyt  saada lehtiä.  Sen on tarkoitus olla ruukussa ympäri vuoden.  Se on Lepaan punainen.  Lämpöruukku on talvella hyväksi.  Toivottavasti se ei kesällä kuumene liikaa.


Suomen oloissa saa olla aina varpaillaan kesäsään suhteen, joko on liian kylmää, kuumaa, sateista tai jopa lunta saattaa tuprahtaa.  Kasvien on siitä syystä oltava joko kestäviä tai halpoja.  Valikoimaa on kaikenlaista.  Parempi on tutkia ennen ostopäätöstä, kuin harmitella oston jälkeen.

https://www.meillakotona.fi/artikkelit/14-ideaa-ruukkupuutarhaan

Tämä on blogikirjoitus on numero 500.  Kaikenlaista olen tehnyt ja niistä kirjoittanut.  Vaikka paljon on epäonnistuneita kokeiluja niin ilo on silti plussan puolella.  Joten ennemmin kannattaa kokeilla jos haluaa, se voi onnistuakin.

                                           😁😹



Kommentit

  1. Kokeilu kannattaa aina ja niistä parhaiten oppii. Ruukkupuutarha on siitä mukava, että kasvit voi viedä pakkaselta turvaan. Siis jos on maltillinen määrä 😄

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä.  Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.