Siirry pääsisältöön

Kuivaa ja kuumaa

 Alkukeväällä oli kylmää ja kuivaa nyt on kuumaa ja kuivaa.  Totta, vettä saa kantaa kasvimaille, kun vettä ei sada.  Ainakin sen aikaa enemmän, kunnes siemenet ovat itäneet ja taimet ovat kunnolla juurtuneet.


Ei ole meillä vesijohtoa josta saisi vettä suihkuttaa puutarhaan.  Kaikki on kastelukannujen varassa.  Onneksi on rännien alla tynnyreitä ja vesisäiliökin.


Paljon menee vettä helteen aikana.Vähintään sata litraa, kun tärkeimmät kastelee.  Eikäse olemitään verrattuna sateen kastelevuuteen.  Kaivosta ei vitsi nostaa kastelua varten.  Sieltä otetaan sana - ja käyttövedet.

Kuivuudesta huolimatta kasvimaallakin on havaittavissa itämistä.  Salaatti, pinaatti ja kyssäkaali ovat jo nousseet pintaan.  Samoin perunat.








Kun jotain istuttaa ei voi olla päivääkään laiskana jos haluaa silmäniloa tai satoa.









Kannattaa silti käydä kastautumassa järvessä.  Minäkin sain heitettyä talviturkin järveen.




Kommentit

  1. Saisitko kasteluvettä järvestä? Pumppu maksoi noin 100 euroa, kun viimeksi ostin uuden? Olen laittamassa pienen pumpun myös 1000 litran sadevesisäiliööni, jotta saan kasteluveden paineella. Nyt se tulee painovoimaisesti alaosassa olevasta hanasta ja 10 litran kastelukannun täyttökin kestää liikaa kärsivällisyydelleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Järvi on parin kilometrin päässä. Säiliön vesi yleensä riittää, mutta kun tulee pidempi kuiva jakso niin pitää säästellä. Säiliöstä päästämme altaaseen veden, josta koukataan kannulla. Pumput olisivat käteviä, mutta ne kai toimivat sähköllä ja sekin on hankalaa roikan kanssa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä.  Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.