Joulun ja talven runoja

 Muutama runo kirjoistani aiheena talvi ja joulun aika.  Kirjoista: Kissanunta, Kaipaus, Luonnollista ja Taikuri Trambolinon runosäkki sekä yksi pöytälaatikosta.

Sininen hetki

Sinisessä hämärässä

lumitorvet soi

kinoksien kantapäissä

säihkyy, kipunoi

sinisessä hämärässä

lumi peittää maan

hiutaleita kyykkimässä

hiljaa paikallaan

       Pakkasessa tähtinä

                                                               sädehtivät heinänkorret

                                                                juoksen

                                                                potkaisen tähdet lentoon.

                                         

Pari haikua

Huuru pakkanen

puhkuu jäätä, latvoissa

auringon varjo.

Pakkasrahina

sihisee kengän alla

kylmä talvikyy.

Lintulaudalle

viskon ryynit, pähkinät

linnut värikylläiset

kaiken näkevät

punatulkut, hömötiaiset

talitintit keltarintaiset

tikkakin jo mukaan

tulla tupsahtaa

pidot pihan väen

ovat valmiit alkamaan.

Joulu kestää hetken kiitävän

hyvän mielen ohi liitävän

joulu, joulu on

kallis lahjaton

Kinkut, paistit uuniin paistumaan

pullat, kakut saadaan mahtumaan

joulu, joulu on

kallis mahdoton

Kuusen oksat täyteen rihkamaa

oksat roikkuu kohti lattiaa

joulu, joulu on

joulu ohi on

Joulukukkasten aika

 Joulukukkaset toivottavasti avaavat kukintansa jouluksi.  Välillä on ollut hankaluuksia ajoittaa kukinta juuri jouluksi.  Kauniita ne ovat joulun jälkeenkin, mutta niitä odottaa jouluksi, kuin joululahjaa.  Tänä vuonna on ihan normikukat, lahjaksi saatu hyasintti ja itse ostettu amaryllis.  Kumpikin on tiukasti nupullaan.  

Hyasintti ehkä lähtee pian avutumaan, mutta amaryllis vain kasvattaa vartta.  Pelkään aina sen keikahtavan, kun painavat kukat avautuvat.  

Joulutähdestä en niin piittaa.  Se on jotenkin liian prameileva isoine terälehtineen.  Vaikka ne eivät taida olla terälehtiä vaan punertuvat lehdet.

Muitakin kukkia jouluna käytetään koristeluun.  Ainakin Punalatvaa ja Syklaamia.  Ei sen ole väliä mitä kukkasta pitää joulukukkasena.  

Joululaulussakin kysellään: No onkos tullut kesä nyt joulun keskelle.  Siltä se välillä tuntuu, kun haistelee tuoksuja.  Krysanteemi tuoksuu jo yksinään niin voimakkaalta, ehkä liikaakin.

Taitava tekee joulukukkakoristeen itse.  Minulla se rajoittui vaan foliopaperin kieputtamiseen ruman muoviruukun ympärille.  

Joulukukkaset ovat minulla ikään kuin kuusen tilalla, koska meille ei mahdu kuusta sisälle.  Onhan meillä tuo valaistu kataja ulkona, se on hieno valaisija näin pimeällä.  Eikä tarvitse joulun jälkeen kantaa neulasista vapaata kuusenrankaa ulos.

Hyvää joulua!

Puutarhaharrastajan talvi

 Mitä puutarhaharrastaja tekee talvella?  Kääriytyykö hän peittoon sohvannurkkaan, kuin perhosentoukka ja odottaa kevättä.  Tuskin.  Meitä puutarhaihmisiä on moneen lähtöön.  Joku katselee puutarhakirjoja, toinen katselee menneiden kesien kuvia ja toiset puuhaavat keittiössä käyttäen viime kesän satoa.  Minä teen näitä kaikkia ja välillä kääriydyn peittoon romaanin kanssa tai katselen televisiosta ja lehdistä kodin ja puutarhan kunnostusta.

Vitamiinijuoma itselle ja kukille merilevää

Sisäkukkaset ovat ainakin silmälläpidon alaisia.  Löysin syksyllä ohjeen, vaikka sisäkasveja ei kannata lannoittaa talvella, niin niille voi antaa merileväuutetta.  Sen avulla ne jaksavat talven yli.  Kliivia on voinut nyt paremmin.  Vaihdoin sille mullat vielä syksyllä, kun altakasteluruukku oli jotenkin tukkeutunut ja se oli aivan liian märkä.  Merilevää ja vettä harvemmin niin ehkä se kukkii keväällä.

Siivoukset ja leipomiset ovat tietenkin peruskauraa näin joulun edellä.  Siivousta vähemmän, leipomista enemmän minun kohdallani.  Pakastin on aivan täynnä leipomuksia ja tietenkin kerättyä marjoja ja sieniä.

Muistelin lapsuuteni pullaherkkua, suklaapullaa.  Paljon voita, kaakaojauhoja ja sokeria.  Olisi pitänyt kääriä tiukempi kerä, olisi tullut useampi kerros makeaa.

Kissa ei oikein tykännyt kun asettelin tonttuni sen näköalatasanteelle.   

 

Ruokaa, ruokavalioita ja rajoitteita.

 Pikkujouluna, tänään, tulee mietittyä jouluruokia.  Varsinkin, kun on kaikenlaisia ruokaherkkyyksiä ja ruokavalioita.  En ole niitä joutunut miettimään, kuin omalta ja kumppanin kohdalta.  Jouluruualle kerääntyy vähän perhettä ja heillä on omat makunsa ja rajoitteensa.  Mitä sitten jos täytyisi aina miettiä mitä voi syödä.  Kyllä minunkin pitäisi syödä vähän tai aika lailla kevyemmin, makeat ja rasvaiset ruuat ovat vain niin hyviä.

Meillä syödään tänään jouluruokia.  Kinkkua, rosollia, imellettyä perunalaatikkoa ja lanttulaatikkoa.  Näitä eivät voi tai halua kaikki syödä. Mitä tilalle.  Kasvissyöjän jouluruuat ovat haaste sekasyöjälle.  Kasvisruuista pidän ja teenkin niitä silloin tällöin.  En vaan voisi kokonaan luopua lihasta ja maitotuotteista.  

  https://vegaanihaaste.fi/joulu?gad_source=1&gclid=CjwKCAiApaarBhB7EiwAYiMwqkdHMWGwzqZ_WyP61EWn4icHuSmB5hgUH0jL_wgS0FRBI4KMNFIsJxoCP94QAvD_BwE

Laktoosittomia ruokia on helppo tehdä.  Käyttää vain laktoosittomia tuotteita.  Niitä täytyisi olla kotivarastossa heitä varten.  Kaikkeen tuupataan jotain maitotuotteita.  Niitä löytyy yllättävistäkin tuotteista.  Ne on vielä merkitty eri nimillä, eikä asiantuntematon tiedä mitä ne tarkoittaa.  Kaikkein turvallisinta on ostaa tuote, jossa lukee laktoositon.

Sokeritautia sairastavat tietävät yleensä mitä saavat syödä.  Hekin voivat syödä makeita tuotteita maltillisesti.

Kakkostyypin diabetes vaanii kaikkia ylensyöjiä, niin minua, kuin muitakin.  Koitan sitä vältellä, kun raja on lähellä.  Toivon, että se ei minua tavoita.

Hyvä on kysyä vierailta mitä he voivat syödä jos eivät ole sillä tavalla tuttuja.  

Ylensyönti vie joskus sairaalaan saakka.  Siihen ei ole muuta apua ja neuvoa, kuin maltti.  Ei kannata syödä kaikkea mitä on tarjolla.

Pihakatajaan on jo laitettu kausivalot, ne eivät näy päivänvalossa.

Pikkuhiljaa näin pikkujoulun aikaan valmistaudutaan isoon jouluun, joka voisi olla luminen ja kaunis.  Hyvää ruokaa ja seuraa niin joulu on onnistunut.

Saaristolaisleivän jo valmistin.  Vähän jätin maistiaisiksi ja loput pakastin.  Makean leivän päälle suolaista kinkkua. Hyvää.

Kissa ei tiedä joulusta mitään.  Ihmettelee vain ihmisten touhua.  Se syö kissanruokien lisäksi raakaa broilerinlihaa, jota sille ei voi syöttää paljon.  Raakaa kuhaa ja joitakin muita kaloja.

Koskaan ei voi juhlia joulua väärin.  Kaikilla on oma tapansa juhlia joulua ja syödä mitä haluaa.  Tai jättää joulu juhlimatta.

Talvi tullut on

 Lunta on tullut ihan kivasti, mukavaa.  Meillä on taloyhtiössä nyt ensimmäinen talvi, kun on sovittuna lumenauraus.  Ei tarvitse heti aamusta rientää lumenkolaukseen.  Joten ei ole niin väliä, kuinka paljon lunta tulee.  Voi vaikka mennä takapihalle kuvaamaan lumimaisemaa, niin kauan kuin lumi säilyy.  Lumen säilyvyys ei ole varmaa täällä Länsi-Suomessa.  Lumi voi olla pois viikon päästä.

Tuulimylly on saanut muhkean lumipeitteen.  Valotkin ovat päällä ajastimen avulla.  Pieni kausivalo kajastaa ikkunasta.  Sinitiainen kylmissään odottaa minun häipyvän, päästäkseen syömään talia ja siemeniä.

Pitkähkö pakkasjakso on jättänyt lumet puiden oksille.  Lumi on hyvä puiden kaunistaja.  Rujo omenapuukin sai peitettä ja näyttää erilaiselta ja kauniimmalta.

Kissanhäkin kattokin on lunta tulvillaan.  Se on sen verran suora, ettei siitä heti valu lumet maahan.  Kissakin käy joka päivä katsomassa onko tullut kesä.  Se ei pidä kylmästä pakkassäästä ollenkaan.

Talvinen taivas vyöryy päälle.  Tämä kuva on on otettu pari viikkoa sitten.  Kävelin silloin metsässäkin ja kävely tuntui, kuin olisi kävellyt pumpulin päällä.  Lunta ei ollut silloin vielä paljon ja lumen alla olevat puolukan varret antoivat myöten.

Tietokoneen tyhjennystä

 Ostin uuden tietokoneen ( kannettavan) ja nyt pitää tyhjentää tietokonetta kuvista ja muusta solasta, jota sinne on 10 vuotta tallentanut. Kaikenlaisia kuvia sitä on tullut säilöttyä vuodesta toiseen.  Tietokoneen vaihto aiheutti melkein paniikin.  Mihin kuvat?  Poistaisiko ne tuosta noin vaan poista-käskyllä?  Ei niitä uuteen tietokoneeseen voi siirtää, se täyttyisi heti ja itseni tuntien, se täyttyy kyllä ajan kuluessa.

 Samanlaisia kuvia näyttää näyttää olevan vuonna 2013, kuin nytkin, eli kymmenen vuotta sitten. 

Oikeastaan täyden koneen tyhjennys on kuin mielen tyhjennystä turhista asioista.  Konmaritusta erilaisella tavalla.

Muistitikut käyttöön.  Sekin on kaaosta, kaikki on käytävä läpi kuitenkin.  Ei kaikkea tarvitse ja kannata säilyttää.  Kuvat on tietenkin nimettömissä kansioissa, usein samoja tai melkein samanlaisia kuvia.  Joissakin vain pari kuvaa.

Kaikki kuvattaessa mielenkiintoinen on kuvattu monelta suunnalta, edestä ja takaa.  Kukat, pensaat, puut ja ihmiset.  Ihmisiä on kuvista vähemmistö.  Muistoissani kuvat olivat kauniinpia ja parempia.  Niinhän muistot yleensäkin.  Aika kultaa muistot.

Melkein samaan hyömyyn menivät poistoon Pinterest, kirjablogi ja yksi Instagramtili.   Ihminen ei pysty määräänsä hajauttamaan itseään.

Googlekuvapalvelu on jo monta kertaa ilmoittanut sen olevan niin täynnä, että kohta pitäisi ostaa lisää tilaa.  Kai sielläkin täytyy pitää itseni kanssa siivoustalkoot.  

Mitenhän oikeat valokuvaajat säilövät kuvansa.  Kai heillä on muistikortteja pilvin pimein tai lisämuistilaatikko.  Sellainen minunkin pitää vielä ostaa.  Ehdottomasti ainakin pitää nimetä kansiot.  Löytäminen pelkästään kuvaamisajankohdan avulla on mahdotonta.

Tässä minä istun mökin portaalla suunnittelemassa jotain tärkeää, ratkomassa ristikkoa tai lukemassa jotain.

Lakanat ja niiden vaihtaminen

 Lakanoiden vaihtamisessa, mitä lakanoita käyttää ja kuinka usein niitä vaihtaa on monta koulukuntaa.  Lakanoiden vaihto tuo raikkauden tuntua makuuhuoneeseen joksikin aikaa.  Toiset vaihtavat kerran viikossa tai useamminkin.  Laiskempi, kuten minä, vaihtaa kahden viikon välein.  Puolustukseksi voin sanoa:  Meillä on ikkuna auki ympäri vuoden, ainakin raollaan.  Petivaatteet tuulettuvat siinä sivussa.  Martat suosittelee parin viikon vaihtovaliä.  Tyynyliinat useammin ja lakanatkin jos tarve vaatii.

Sänky on nukkujalle turvapaikka.  Jos aamuisin tuntee olevansa vaarassa hirttäytyä on parempi tehdä jotain.

Minä olen päätynyt petauspatjaan.  Siinä lakana makaa melkein vaihtoväliin saakka hyvin.  Meidän kahden hengen perheessä on muitakin mielipiteitä.

Kurelakanoita eli muotolakanoita en osaa edes viikata nätisti kaappiin vaan ne ovat jollain tavalla sykkyrässä.  Ehkä pitäisi opetella tämän videon oppien mukaan.

https://www.youtube.com/watch?v=KqLS4uc0jc4

Tavallisten lakanoiden muoto sopii sänkyihin, joissa on petauspatjat ja jonka alla ne pysyvät paikoillaan.  Kurelakanat pysyy paikallaan, mutta on hankala laittaa paikalleen, varsinkin paksuihin patjoihin.  Meillä on kumpaakin sorttia käytössä ja pidän enemmän tavallisista lakanoista.  Tavalliseen lakanaan on olemassa pidikkeitä, joilla voi kiinnittää lakanan.  Mahtavatko nekään pitää jos on lahjakas kiehnaaja, joka unettomana yönä pyörii sängyssään.

https://jysk.fi/makuuhuone/lakanat/patjansuojukset/sekalaista/lakananpidike-vallvik-4-kpl/pkt

Pidikkeitä on kyllä monen näköisiä, henkseleiden näköisistä pienenpieniin pidikkeisiin, jotka eivät riitä pitämään lakanoita paikallaan.   

Kissa valloittaa usein sängyn, kun siinä ei nuku ihminen.  Toisinaan nukutaan yhdessä, eihän sitä voi estää jos se yöllä tulee viereen.

Ulkoillessa tulee vähän rasitusta ja uni maittaa jos sänky vain on hyvä, eikä säryt haittaa.  Nukkuminen tai unen tulo yleensä voi olla välillä vaikeaa, eikä auta vaikka tekisi mitä.  Hyviä unia kaikille!

Elämää kynttilän valossa

 Kynttilöiden elävyys alkaa houkuttaa mitä pitemmälle mennään kohti joulua.  Elävä tuli tuo tunnelmaa.  Kynttilän valossa voi tunnelmoida ja vähän haaveillakin tulevasta.  Tosin minun ajatukseni pyörivät aina arjen ympärillä.  En oikein osaa enää haaveilla mitään korkealentoista.  Arjessa mennään tunnista toiseen, päivästä päivään, ilman yllätyksiä tai ilman epävarmuutta.  He ketkä kestävät arjen, ovat elämän sankareita.

Kynttilä on vanha keksintö. Artikkelista löytyvät ensimmäiset kynttilän käyttötavat.

https://www.duodecimlehti.fi/duo91924

Ennen vanhaan, ennen sähkövaloja, täytyi kaikki työt tehdä hämärassä lyhdyn tai kynttilän valossa. puhumattakaan päreen valosta.  

Ei siitä niin kauan ole, kun Suomessakin vielä monissa mökeissä elettiin lyhtyaikaa.  1960-luvulla tuli sähköt meidän nykyiselle mökille, joka silloin oli vielä asuintalona.

Ei sitä nykyihminen osaa oikein kuvitella kuinka hankalaa elämä on hämärässä ja pimeässä ollut.  Nykyisin saa pienelläkin lampulla enemmän valoa, mitä silloin kynttilöillä ja lyhdyillä.

Viimevuotinen koristeellisempi asetelma.  Nykyisin on paljon pieniä patterista virtaa saavia valolankoja.  Ei tar vitse edes kynttilää sytyttää.

Haudoillakin on alkanut tulla patterikynttilöitä.  Siihen minä en ole ryhtynyt.  Kun kerran tai pari kertaa vuodessa sinne kynttilän vie, niin kyllä sen täytyy olla aito kynttilä.  Toisinaan minä kyllä muistelen rakkaita ihmisiä kotona, kun sytytän kynttilän.  Se on ihan hyvä tapa.

Uutta vuotta kohti

 Vaikka on vasta marraskuu niin katseeni kääntyy enemmän ja enemmän seuraavaan vuoteen.  Se on hyvä senkin puolesta, kun on vuoden pimein aika.  Marraskuu ei ole minulle kovin synkkää aikaa.  Jotkut ihmiset putoavat ihan hurjiin syövereihin marraskuussa.  Minulle marraskuu on vielä pehmeää pimeyttä.  

Kevät on lähempänä kuin luuleekaan.  Marrakuun kaktukset aloittivat kukintansa, tuli ihan keväinen olo.  Valkoinen on uusi tuttavuus.  En tiennyt sen olevan valkoinen.  Ostin uuden kaktuksen, kun vanha punainen on vähän rapistunut.

Havujen alla olevassa kukkapenkissä krookuskin aloitti kukinnan, kun lumet lähtivät.

Laitan havuja koristelun vuoksi.  En tiedä onko siitä muuta apua, kuin vierailevat kissat eivät mene kuopimaan havujen päälle.

Vielä voisi istuttaa vaikka kukkasipuleita lämpimän ilman takia.  Kylmä sää on kyllä nurkan takana ja voi iskeä ihan kohta.

Aloitin ensi vuodeksi valmistautumisen ja ostin vuosikalenterin, johon voi kirjata ajatuksiaan ja tekemisiään.  Siinä kaikkenlaista tietoa päivistä ja säistä.  Sääkalenterinakin se on mukava.  Siitä vain täytyy ottaa rutiini ja pitää sitä esillä koko ajan.  Jos se unohtuu kaapin sisuksiin niin huomaa loppuvuodesta, ettei siihen ole kertynyt mitään.

Olen huomannut aiemminkin minussa olevan hamsterin vikaa.  Kaikkea täytyy olla varastossa yllinkyllin ja liikaakin.  Hamsterius on minulla varmaan geeneissä, ei se voi muuta olla.  Olen aina innoissani päästessäni johonkin kauppaan missä voin kerryttää varastojani.  Minulla on nyt ostosreissun jälkeen kahvisuodatinpusseja puoleksi vuodeksi, tuorekelmua pariksi vuodeksi ja foliota saman verran.  Kai tämä pimeys vaikuttaa minulla sillä tavoin.

 

Aikaa on harrastaa

 Vuodessa on 365 päivää ja 52 viikkoa. Vaikka nukkuisi sen suositellun 8 tuntia vuorokaudessa niin aikaa jää ihan hirmuisesti, kun ei tarvitse käydä enää töissä.  Eläkeläisen ei tarvitse enää huolehtia työasioista, lasten kasvatuksesta tai lapsenlapsien hoidosta.  

Tilalle ovat tulleet harrastukset, jotka olivat kauan säästöliekillä. Lukeminen ja kirjoittaminen ja kirjoittamisen suunnittelu vievät aikaa ja nyt niihin voi uppoutua mielin määrin. Puutarha vaatii puolet vuodesta työntekijää, kasvattajaa ja suunnittelijaa.  Harrastukseni lisääntyivät vapaa-ajan lisääntyessä.  Olen jo vaihtanutkin kokeiltuja harrastuksia.  Missään harrastuksessa ei tarvitse roikkua jos se ei tunnukkaan hyvältä

Sain säilöttyä syksyn ruskaa ikkunakoristeen läpi, joka on muutenkin hienosti tehty ja ilhduttanut minua monen vuoden ajan.

Nyt eletään sitä aikaa, kun kynttilöitä laitetaan lyhtyihin pimeyden vastaiskuksi.  Sieltä ne kajastavat sisällekin, tuovat lämpöä kylmään mieleen.

Joka päivä mietin mitä laittaisin ruuaksi, mitä kohtaa kodissa kohentaisin ja miten pidän itseni kunnossa kaiken ikää.  Kunnossa pitäminen on helppoa jos löytää mukavia  liikuntamuotoja.  Kuntojumppa, uinti ja lenkit ovat hyvän kunnon salaisuus.

Välillä voi loikoa sohvalla kissan lailla, jalat kohti taivasta.  Siinä voi mietiskellä seuraavaa siirtoa elämässä.   

Eläkkeellä oleminen on ihan mukavaa, kun sen oikein oivaltaa.

Porinaa ja valokuvia Porista

 

Porin  puistoihin on istutettu paljon syksyisin värikkääksi tulevia puita.  Kävin niitä valokuvaamassa ja mietin minulle tärkeitä paikkoja kotikaupungissani.  Ei sitä tule usein miettineeksi mikä minnekin vetää.  Usein kysellään porilaisilta, mitkä ne Porin hienoimmat paikat ovat.  Hienoimmiksi usein mainitaan Yyteri, Kirjurinluoto ja Kallo.  Ovatko  ne sitten tärkeimpiä paikkoja itse kullekin.  

On hienoa, että keskustassa on paljon puita.  Ei keskusta saa olla pelkästään katuja ja korkeita taloja.  Viihtyvyys on avainsana.

Kirjurinluto on ollut kaupungin ulkoilijoille hyvä paikka.  Sinne on kesäisin tullut ehkä liikaakin tapahtumia. Kaupunkilaiset, jotka eivät tapahtumista välitä, on siirretty laitamille.  

Sauna sinne sopii ihan hyvin.  Siihen ainakin tottuu ajan mittaan.

Uimahalli on ollut minulle tärkeämpi paikka, kuin Yyteri, Yyterissä voin käydä kävelemässä syksyisin nauttimassa syystuulista, mutta uimahallissa käyn uimisen takia.  En ole auringosta nauttiva.

Maauimalakin on paikoista kymmenen joukossa ja Isomäen metsä.  Kirjasto taitaa olla kärjessä.  Harmi oli lähikirjastoni sulkeminen.  Pääsen minä vielä pääkirjastoonkin.  Mitä selllaisella kirjastolla tekee johon voi vain tilata haluamiaan kirjoja.  Minä haluan kulkea hyllyjen välissä ja löytää yllätyksiä kirjojen muodossa.

Tärkeät paikat minulle Porissa kodin lisäksi

- Kirjasto

- Uimahalli

- Ruosniemi

- Maauimala

- Porin metsä

- Kirjurinluoto

- Kokemäenjoki

- Teatteri

-  Tori

Ruosniemen metsä lähimetsänä houkuttelee enemmän.  Ihmettelen välillä miksi sinne ei satsata enempää kuntoilijoille ja ulkoilijoille.

Pori on hieno paikka, on merta, on metsää.  Vähän tasaistahan maasto on.  On silti vastatuulta tarpeeksi, kyllä se pienen mäen rasitusta vastaa.

Pyörällä jaksaa kulkea, kun ei ole mäkiä.  samoin kävellen.  Linja-autokyydeistä minulla ei ole paljon kokemusta.  Joko ne kulkevat väärään aikaan tai väärään paikkaan.  On tämä sen verran iso kaupunki, vaatii oman kulkuneuvon kulkemiseen.

Runo kirjastani Kaipaus

Joki on virrannut

ohi elämäni

loputtomana

ohi hiljenevien tehtaiden

ohi Kirjurinluodon

virran kulkua

ei voi kääntää

vai voiko.