Siirry pääsisältöön

Ongelmat kesäisessä maallemuutossa

 Kun ja jos aikoo viettää kauemmin aikaa mökillä tai yleensä poissa kotoa niin pitää huolehtia monesta asiasta.  Helpointa on jos mökki on alle sadan kilometrin päässä kotoa.  Nykyisillä bensan hinnoilla sekin on paljon.  Minä olen koti-ihminen ja olen koko ajan huolissani mitä kaikkea kotona voi tapahtua, kun olen muualla.  Varkaat voivat vierailla, vesivahinko voi tapahtua, postilaatikko täyttyä ja on monta muuta huolen aihetta.  Koitan rauhoitella itseäni, että nämä kaikki voivat tapahtua vaikka vain kaupungilla käynnin aikana.  Voi hommata luottohenkilön, joka käy välillä vilkaisemassa.



Vähän voi tietenkin varautua.  Lehden voi peruuttaa joksikin aikaa tai voi tilata vain viikonloppunumerot, mainoskiellon voi laittaa postilaatikon kylkeen.  Olen joskus kokeillut tilata postin kesämökille, se oli virhe.  Maksoi liikaa ja eikä toiminut kuten piti.  Meidän pitää joka tapauksessa käydä kotona silloin tällöin kasvien ja pyykinpesun takia, en halua pestä käsipyykkiä, eikä täällä ole edes vesijohtoa.  Samalla sitten voi hoitaa asiat ja kaupassa käynnit.  Mökiltämme on 10 km kauppaan.

Jos viettää vain muutaman päivän mökillä ja taas kotona seuraavat muutamat päivät, elämä on kovin sekavaa.   Aina pitää olla pakkaamassa ja miettimässä mitä ottaa mukaan.  Eläimen omistajana on vielä yksi  mistä pitää pitää huolta.  Kaikella on puolensa.  Mökillä on mukavaa.  Olisin silti kyllä valmis luopumaan mökkeilystä, kun tarpeeksi vanhenee.  


Onkimiseen on hankittu lisää välineitä.  Se on positiivista, että täällä tulee mentyä vesille vaikka järvi ei ole täälläkään ihan vieressä.  Kaupungissa ei juurikaan tule lähdettyä ongelle.  

Maalla on erilaiset mahdollisuudet ja erilaisia harrastuksia.  Ei pitäisi jäädä mökkiin makaamaan vaan lähteä rohkeasti tutustumaan lähiympäristön tarjontaan.





Onneksi nyt on vähän lämmennyt ja voi aloittaa kasvimaan kunnostuksen ja istutuksen.  Kai täällä jonkun aikaa viihtyy,  ajankulua löytyy.  Pitäisi oppia elämään hetkessä, kuten joku viisas on sanonut.  Ei pitäisi aina kaivata jonnekin muualle.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.

Tuoksukurjenpolvi

  Kun haluaa joka paikassa viihtyvää, hienosti kasvavaa ja peittävää kukkaa, silloin kannattaa istuttaa Tuoksukurjenpolvi.  Siinä ei ole mahtavia kukkia, mutta lehtien tuoksu on hyvä.  Ei liikaa, mutta helposti havaittava tuoksu.  Sitä ei kannata istuttaa kukkien viereen, jotka haluaa nähdä.  Tuoksukurjenpolvi leviää jonkun verran, mutta ei liikaa.  Sitä voi jakaa ja se lähtee kasvamaan helposti. Puutarhasta löytyy paikkoja johon on vaikea löytää kukkaa.  On liian kuuma, kylmä, varjoisa tai tuulinen.  Tuoksukurjenpolvi on vaatimaton kasvupaikan suhteen. https://www.mustilapuutarha.fi/Tuoksukurjenpolvi Olen joutunut itse sitä jakamaan, kun se on levinnyt liikaa.  Muuten olen siihen tyytyväinen.  Vaatimaton ehkä, joku voisi sanoa rikkaruohoksikin.  Kaikki kukat ovat rikkaruohojen jälkeläisiä, jalostettuja vain.  Tuoksukurjenpolven kukat kestävät kauemmin kuin monen muun.

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen