Mökkeily tauolle joksikin aikaa

 Mökki on hetkeksi pistetty talviteloille, ei kokonaan, mutta vähän aikaa kerätään voimia kotona ja valmistaudutaan uuteen vuoteen.  Se on aina vähän haikea hetki, toisaalta helpottava, kun ei tarvitse pakata ja purkaa mökkivehkeitä.  Suurin hankaluus on ollut kissan siirto paikasta toiseen, se kun ei tykkää autoilusta.  Ne monet kerrat, kun ollaan pysähdytty siivoamaan kuljetuslaatikkoa matkan varrella.  Niitä ei kaipaa yhtään.

Tuulimylly saa jäädä yksinään pyörimään tuulen mukaan.  Venekin tuotiin pois rannasta.  Se muuten kulki näppärästi peräkärryssä parin kilometrin matkan ja nostettiin kumolleen pihaan.

Nyt sairasteluaikana ihmiset ovat ostelleet mökkejä päästäkseen jonnekin kotoa.  Minä olen kissan kaltainen, en niin kaipaa mökkeilyä.  Tosin maalla on ihan mukavaa jos on kaikki mukavuudet.  Haaveena olisi omakotitalo järven rannalla.  

Haaveet on haaveita, eivätkä toteudu ehkä koskaan.  Näillä mennään mitä on saatu.  Voi olla, että keväällä aikaisin alkaa taas mökkielämä kiehtoa ja on pakko kantaa kamat autoon ja körötellä lämmittämään ja siivoamaan mökki oleskeltavaan kuntoon.  Käydessämme vielä mökillä parin viikon tauon jälkeen.  Hiiret olivat jo koittaneet pesiytyä petivaatteisiin viime kerran jälkeen.  Niitä on pyydystetty aika monta kymmentä vuosittain.  Ei kaikkia sisältä vaan ulkorakennuksista.

Kaunis eläin hiiri on, mutta väärässä paikassa jos on sisällä. Loukuilla niitä on pyydystetty.  Eikä niille tarvitse juustoa antaa, porkkanan pala kelpaa yhtä hyvin.  Onneksi sisälle ei ehdi kovin montaa yksilöä.  Kaikki mahdolliset reitit on koitettu tukkia. Myrkkyä ei voi laittaa, koska kissa kulkee samoissa paikoissa.

Hiiret ovat söpöjä, mutta haitallisia.  Ne ulostavat joka paikkaan, purevat vaatetavaran riekaleiksi ja katkovat sähköjohtoja.  Silloin on jo vaarallistakin jos tulee tulipalo hiirien takia.