Kinkun loppu häämöttää

 Viikko joulusta ja vähän vielä kinkkua jäljellä.  Sitä on syöty, sekoitettu muihin ruokiin ja laitettu loput pakastimeen.  Mahan muodosta näkee, että on syöty.  Kinkkua ja muuta ruokaa olen ahtanut suusta sisään.  Hyvää on ollut, myös ne ruuat, joilla on annettu kinkulle vielä mahdollisuus.

Kinkun paloista ja rosollista tein piirakan valmiin piirakkataikinan päälle.  Kastikkeena sinappikurkkusalaatilla maustettu kermaviili ja juustoa.  Tein sienirisottoa, johon onnistuin piilottamaan vähän kinkkua ja rosollia.  Pannariin piilotettiin maitolitra ja tietysti kinkkua ja juustoa.   Maitoakin tietysti oli ostettu liikaa.  Eihän lapsenlapsetkaan maitoa juo jos vaihtoehtona on limonadia.

Kokeilin tehdä vuokaleipää, kun sitä maitoa kerran oli. Kurpitsaakin on pakkasessa vaikka ja kuinka. Tätä reseptiä ei ole olemassa muualla siis oman mallin mukaan.  Määriä vähän katselin ohjeista.

Oma vuokaleipä

 ½ l maitoa

1 kuivahiiva

2 tl suolaa

2½ dl talkkunajauhoa

n.9 dl vehnäjauhoa

2 dl kurpitsasosetta

1 dl potaferia

2 rkl siirappia

1 dl öljyä

Lämmitin maidon n. 40 asteiseksi, lisäsin suolan ja osan jauhoista hiivajauheen kanssa.  Hämmentelin sitä jonkun aikaa.  Loput aineet mukaan.  Potaferia laitoin varmuuden vuoksi jos kurpitsasose tekee liian kosteaksi.  Vaivasin taikinaa muutaman minuutin.  Nostatin taikinaa puoli tuntia.  Kaadoin taikinan vuokaan ja paistoin leipää 200 asteessa n. puoli tuntia.  Se nousi hyvin.  Jauhoja voi muutella, varsinkin talkkunajauho on aika voimakkaan makuista.

Joulukoristeet joutavat pian pois samoin kuin loput ruuat.  Onnekseni en tehnyt laatikoita paljon mitään.  Vielä on vähän maistiaisia pakastimessa.  Lopusta hedelmäsalaatista tein parin päivän smoothien.  

Nyt onkin sitten mahan pienentämisen vuoro jos onnistuu.  Suklaita on vielä syömättä.

Joulu on taas

 Joulu on taas, joulu on taas

kattilat täynnä puuroo

jouluna saa, jouluna saa

vatsansa täyteen puuroo.

Näin oli kai jo isäni laulellut joulua odottaessaan.  Perinteinen joululaulu antoi toivoa köyhäänkin jouluun.  Nykyään on monessa kodissa yltäkylläistä, mutta riisipuuroa pitää edes vähän keittää.  

Kuusta ei meille tuoda, kuusenmallinen kynttelikkö ajaa saman asian.

Lämpimän sävyiset kynttilät ja lamput ovat mielestäni juhlavammat, kuin kirkuvat ja vilkkuvat valot.

Tuomaan markkinat ovat jokavuotinen perinne.  Siellä pitää käydä ja katsella ihmisiä.  Paljon ei sieltä tule ostettua.  Uudistetussa ja uudestaan avautuneessa kauppahallissa käytiin,  kahvit juotiin kahvilassa.  Ostettiin vain hunajaa, itselle ja lahjaksi.  Torilavalle oli nostettu kuusia valoineen.

Kotona hiljalleen alkaa joulukoristus ja valaistus riittää.  Sinne tänne ripustellaan jotain jouluista.  Tonttutyttönikin pääsivät esiin.

Pieniä asetelmia on hauska tehdä.  Piilossa olevia nostetaan esiin.  Ne tuovat muistoja mieleen.  Lapsuudestani olevia tavaroita ei ole kuin muutama jäljellä.  Niitä haluan välillä nostaa esiin ja muistella.

Pieni silitysrauta ja soittopeli ovat leluista jäljellä, ne pääsivät pukin ja enkelin seuraan.  Nykyiset muovilelut eivät enää kestä edes leikkiä, saati sitten säilyttämistä.

Pähkinöitä pitää olla kuppi kukkurallaan.  Tämä kuppi taitaa olla puolilitrainen.  Pidän cashewpähkinöistä.  Ne voisivat rusinoiden kanssa olla hyviä.  Pitääpä kokeilla.

Ikkunan takaa näkyvät valot puusta ja sisällä loistaa uusi kynttelikkö.   

HYVÄÄ JOULUA

Leivon, leivon kakkuja ja pipareita

 Nyt on mahtava leipoa, kun on uusi uuni ja paistuu nopeasti.  Meillä on uuni melkein joka päivä käytössä.  Paistetaan lihaa, kanaa, kasviksia, kakkuja ja muita leivonnaisia.  Nyt kokeilin Marttojen reseptillä ruispikkuleipiä.  Se oli ensimmäinen kerta sitä sorttia.  Hyviä niistä tuli.  Taikina ei ole ihan näin tummaa, kuin kuva näyttää.  Taikina oli ensin kovin murumaista, mutta hyvin se käsissä lämpeni ja oli hyvä leipoa.

8 minuuttia kesti paistaminen.  En ole muitakaan pipareita leiponut pitkään aikaan.  Näin ohjeen ruistaikinasta ja pakkohan sitä oli kokeilla.

Kakkuakin teki mieli leipoa.  Tämän olisi pitänyt olla puolukkakakku, mutta laitoin sen asemesta purkillisen ananaspaloja mehuineen.  Ei kaikkea pidä tehdä aina reseptin mukaan.  Aina voi kokeilla jos perustaikina on sama.

Harmi vaan, pakastin on niin täynnä, kun juuri pääsin leipomisen alkuun.  Ruuanlaitossa säästää itse tehden paljon.  Olen katsellut pullien ja kakkujen hintoja.  Ne ovat nousseet aika paljon.  Eihän niitä ole pakko ostaa, mutta kun ne  maistuvat niin hyvältä.  

Jotain suolaista pitää leipoa seuraavaksi.  Ei ne silti sen terveellisempiä ole.  Niissä on yleensä niin paljon rasvaa vaikka sokeri puuttuu.  Löysin yhden vähärasvaisen piirakkapohjaohjeen.  Sitä voisi kokeilla seuraavaksi.  

https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/382273/Kevyt%20piirakkataikina/

Uusi liesi

Oli vihdoin pakko ostaa uusi liesi, kun vanha alkoi oirehtimaan.  Se oli 12 vuotta vanha, ei siis ikivanha, mutta ikääntynyt.  Lämpöä oli vain yläpuolella.  En kysynyt mitä olisi korjaus tullut maksamaan.  Oli aina harmillista kun esim. piirakat jäivät raaoiksi ja perunalaatikon kypsyminen kesti puolet kauemmin.  Teen uunissa ruokaa aika paljon ja leipominenkin on suurta välillä.  Joten on toivottavaa, että liesi on kunnossa.  

Siinä sitä tuodaan, hyvä oli palvelu Powerissa.  Eilen ostettiin ja tänään tuotiin.

 

Tämän näköisenä lähti Upo.  Ei ulkonäössä moittimista.  Olisi vain kestänyt vielä tovin.  Ovathan ne kalliita investointeja.

Joulukinkku pitää saada paistettua ja paljon muuta.  Vaihdoimme merkkiä Point - nimiseen lieteen.  En tiedä onko niissä kovin isoja eroja.

Kaikista ne ottavat hinnan.  Tuonnista ja asennuksesta ja tietysti myös poisviennistä.  Poisviennin me hoidamme itse.

Nyt on hyvä alkaa jouluvalmistelut.  Ensimmäisenä lähtee uuniin lakkaviinerit voitaikinasta. Jouluvalot on jo pihassa valaisemassa kulkijoita.

Ikkunanäkymiä ja metsäretki

 Luulisi, että metsään menemällä näkisi paljon eläimiä lintuja ja muita, mutta ei.  Tänne ne pakkaavat pelloille ja ikkunasta nähtäväksi.  Kenties ne tuntevat olonsa turvatummaksi lähellä ihmistä, mutta ei ihan vieressä.  Kauriit, ketut ja monet linnut viihtyvät tässä lähistöllä.

Mikäs pellolla on ollessa.  Ei näitä aikuisia hätyytä kuin koirat, joita ulkoilutetaan ja ne löllykät häviävät vauhdissa.  Metsää on lisää parin kilometrin säteellä moneen suuntaan paljon.

Lintuja on käynyt nokkimassa rasvapötkylää.  Tosin ei muita kuin tinttejä ja varpusia.  Jokunen närhi on vieraillut ja harakoita.  Hiirikin nähtiin samoilla apajilla.

Muuta evästä ei uskalla laittaa.  Alkavat rotat ja hiiret lisääntyä

Käytiin siis metsässä kulkemassa tunnin ajan. Ojia ylitettiin ja metsää katseltiin.  Yhtään lintua ei nähty.  Jokunen hirvenjälki bongattiin.  Ihan mukava siellä oli ulkoilla.  Onkohan hirvenmetsästäjät karkottaneet loputkin eläimet.

Ojat olivat aika leveitä, piti koko ajan hakea kapeampaa kohtaa.  Puut ovat istutettu entiselle suolle, siksi siellä on paljon ojia.  Niitä on lyhytjalkaisen huono ylitellä.

Puolukanvarret olivat kuin röyhelöä.  Onneksi ei ollut enempää lunta. 

Joulun värit

 Ensilumi satoi tänään Poriin.  Hienolta näyttää.  Lumen vain ei luvata säilyvän kauan.  Siihen on jo melkein tottunut, että täällä on lumetonta suuremman osan talvea.  Siitä on vain nautittava sen aikaa, kun lumi on maassa ja puissa. Aamun kävelylenkillä ihailin näkymiä.  

Lumen ja talven tulo toi jotenkin joulun mieleen.  Tontut alkavat vaania jouluun valmistautuvia.  En suuresti välitä joulusta, mutta huomaan miettiväni jouluisia ajatuksia.  Marraskuun kaktus alkoi viimein kukkia.  En muistanut sen olevan valkoinen, se kun ei kukkinut vielä viime vuonna.  Valkoinenkin on joulun väri.  Joulu voi olla monen värinen.

Toinen väri josta olen nyt innostunut, on vihreä.  Ostin Kontista joulukangasta pitkän pätkän ja ompelin siitä keittiön pöydälle jouluksi liinan.  Kankaasta riittää vielä johonkin muuhunkin ompelukseen.

Vahvaa kangasta se tuntuu olevan. Luulen sen olevan verhokangasta Helppo sitä oli ommella.  Vielä se kaipaa silitystä kunhan joulu on.  Kalliiksi se ei tullut.   Kangas maksoi 6€  4,5 m.  Aina kannattaa ostaa kun halvalla saa.

Kenties värit pyörivät mielessä sen takia, kun kävin katsomassa Heli Laaksosen runo - ja puhenäytöksen Ilon hilaaja.  Hän puhui paljon väreistä ja mikä väri tulee kenestäkin ihmisestä mieleen.  Omat värini ovat olleet selvemmin punainen, musta ja valkoinen.  Ehkä  jonkun toisen mielestä minusta tulee mieleen ruskea tai keltainen.  Yhdistettynä ne voisivat jossakin vaatteessa olla mukava.  Oli muuten hauska ja innoittava esitys.  Oli ensimmäinen kerta, kun näin hänen esiintyvän.  Kirjoja olen lukenut ja itsellänikin on pari runokirjaa.

Toivon itsekin olevani ilonkantaja ja antaja.  Se olisi minulle suuri ilo.

Airfryer käyttökokemus

 Runsaan vuoden olemme omistaneet tämän tuotteen ja vähän se on ollut vähällä käytöllä.  Siinä tulee rapeita ranskalaisia, yrttipatonkeja mainion rapeiksi, ostettuna kaupan pakastealtaasta.  Olen uskaltanut pariin kertaan tehdä  broilerin nuijapäitä (koipia).  Se on vaan niin pieni, ettei sillä tule tehtyä mitään isompaa.   

Tänään uskalsin koettaa leipoa muffineja, reseptillä, joka oli mitoitettu pieneen tilaan.  Muffineja tuli 6.  Kokeilu oli melkein pakko tehdä, kun uunin alavastukset tekivät tenän.  Tulee eteen siis lieden vaihto.  Oli kuitenkin leipomishalu ja löysin hyvän reseptin.  Hyvältä näyttää.

Huomasin uunin hiipumisen ruokien valmistusaikojen pitenemisenä.  Perunalaatikko kypsyi 2 tuntia tunnin ja vartin sijasta.  Piirakat jäivät raaoiksi ja syyttelin itseäni ja vuokaa, syy löytyikin uunista.

Kone sai nyt mieleni hyväksi kauniiden muffinien ansiosta.  Koneita ei pidä olla liikaa.  Kenties hyväksyn tämän ainakin korvaavaksi tuotteeksi.

Luovuin juuri jogurttikoneesta, jota ensin käytin melko usein.  Sitten se jäi hyllylle.  Silloin on viisainta luopua.

https://www.ruokajakoti.fi/Airfryer-muffinssit

Pitää ehkä kerätä ohjeita juuri näin pientä konetta varten.  Ehkä normaalit reseptit eivät toimi tässä niin hyvin, kuin uunissa.

Vehnänorasta kasvamaan kissalle ja itsellekin

 Innostuin tilaamaan vehnänsiemeniä Hyötykasviyhdistykseltä.  Alunperin ajatukseni oli koittaa kelpaako vehnänoraat kissalle.  Se kun on kronkeli heinien suhteen.  Ulkona kelpaa vain juolaheinä.  Aloin tutkimaan vehnänoraan käyttöä ja huomasin sen tekevän ihmisellekin hyvää.  Paketti oli kilon painoinen ja se tuli tietenkin postiin, nopeasti.  Postimaksu oli kalliimpi kuin tuote.

Jyvät alkoivat itää pian, kun ne ensin olivat yön yli vedessä.  Pari päivää, niin pientä kasvua alkoi ilmetä.  Minun annokseni kasvaa lautasella kohta kukkivan kaktuksen vieressä.

https://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/idatettavat-siemenet/vehna/

Kissalle laitoin rasiaan.  Laitoin siihen verkon ympärille, sillä kun on tapana repiä ruohot rasiasta juurineen.  Se ei ole oikein oppinut miten siitä syödään.

Kissa ei suostu syömään kauppojen rasioihin laittamia siemeniä ja heiniä on käyty nyhtämässä ulkoa lumentuloon saakka.  Jospa nämä nyt kelpaisivat sillekin.

Oras on valmis korjattavaksi vajaassa viikossa 7-10 päivää.

Vehnänoraan käyttöön löytyy paljon ohjeita.  Kovin paljon ei voi heti ahmia.  Kaikki uudenlainen ravinto voi ärsyttää vatsaa.

Vehnänoraita voi käyttää paloina salaatteihin, smoothieen, pataruokiin tai pestoon.  Sitä voi kokeilla pureskellakin.  Lapsena muistan syöneeni kaikenlaista vihreää.  Se taito on jotenkin unohtunut.

https://www.ravintolisawiki.fi/index.php?title=Vehn%C3%A4noras

Tämän sivun mukaan oraissa on mahdottomasti kaikkia vitamiineja ja hivenaineita.  Pellolta pöytään tulee paljonkin hyvää syötävää.  Maaseutu pitää ihmiset leivässä ja paljon muussakin.

Askartelua

 Pidin pintani, enkä ostanut kanervaa tai mitään muutakaan kukkaa ovenpieleen.  Katkoin mökin metsästä männyn ja katajan oksia ruukkuun ja tökkäsin ison sydämen keskelle.  Askarteluni on aina vähän muka-askartelua.  En oikeasti väkerrä mitään vaan yhdistelen minusta sopivia juttuja toisiinsa.

Sitä ei moni tietäisi mistä sydän on tehty.  Se on tehty nuppisondista.  Minä en ole sitä tehnyt, vaan olen ostanut myyjäisistä.  Sitä on vaikea työstää, kun se on niin vahvaa ainetta.

Siinä pitää olla oikeat välineet, että sen saa väännettyä.  Minähän käytän sitä vaan tukikeppinä puutarhassa.

Yksi entinen työkaverini on taitava tekijä ja tekee askartelua harrastuksekseen.  On hienoa omata taitoja joita voi käyttää omaksi ja toisten iloksi.  Hän antoi minulle luvan laittaa tämän haastattelun.  Kaikenlaista voi käyttää askarteluun.  Se on kierrätystä parhaimmillaan.  Kuvaa voi lähentää jos haluaa tekstin isommaksi.  Se on vuodelta 2019.

Myyjäisistä tulee ostettua välillä joitain kekseliäitä tuotteita.  En osaa askarrella mitään kovin monimutkaista tai kaunista.  Minun askarteluni on ompelemista jotain suorakaiteen muotoista esim. verhoja, tyynyliinoja ja kasseja.  Varsinkin Kontista löytyy kankaankappaleita, joista kätevä emäntä voi tehdä taitojensa mukaan jotain. 

 

https://sprkontti.fi/pages/porin-kontti

Onhan leipominenkin askartelua.  Sitä teen aika usein.  

Teatteria ja ulkoilua

 En montaa kertaa vuodessa käy teatterissa, se on kuitenkin kohokohta pimentyvässä syksyssä.  Tällä kertaa oli vuorossa Tootsie.  Siinä oli pääosassa ensimmäistä isoa teatterirooliaan tekevä Joonas Nordman.  Sitä vähän ihmeteltiin miksi hänet siihen valittiin.  Porilaisuus on yksi asia ja on hän tehnyt itseään tunnetuksi koomisissa rooleissa televisiossa.  Lauluäänestä minä en osaa kuutosen numerolla sanoa mitään.  Hyvin hän suoriutui minun mielestäni.  Tässä on hyvä juoni musikaaliksi.  Juonikulku on kuin farssissa, mutta musiikki oli mukana.

Kaikki muutkin esiintyjät tekivät hyvät suoritukset.  Oli hyvä, että sitä tehtiin suomalaisella mentaliteetilla.  Kirosanat olivat suomeksi, ei ollut lähdetty amerikkalaistamaan kaikkea.

Meillä oli hyvät paikat parvekkeen eturivissä, kaikki oli näkyvillä.  Kuvia sai ottaa vain loppujutuista, mikä olikin hyvä, ketään ei häiriintynyt.

Näyttelijöissä oli omaa väkeä ja vierailijoita oli muutama mukana.  Joonaksen lisäksi Joonas-Petteri Nieminen ja Joonatan Perälä olivat hauskoja.  Maria Pere ja Heidi Rantakeisu pitivät naisenergian korkealla.

Piristystä tuli roppakaupalla.  Seuraavan päivän ulkoilussa ei sää suosinut.  Oli melkein pakko lähteä pienelle kävelylenkille vaikka satoi.  Ei koko viikonloppua voi sisällä viettää.

Montaa muuta ihmistä ei poluilla näkynyt.  Välillä on mukava olla itsekseen luonnon kanssa.  Aina pystyy sateessa tekemään puolen tunnin lenkin.

Metsä on hyvä katselukohde ja oleskelupaikka. Siellä piristyy tai mieli lepää, kumpaa on sitten hakemassa.