Siirry pääsisältöön

Kinkun loppu häämöttää

 Viikko joulusta ja vähän vielä kinkkua jäljellä.  Sitä on syöty, sekoitettu muihin ruokiin ja laitettu loput pakastimeen.  Mahan muodosta näkee, että on syöty.  Kinkkua ja muuta ruokaa olen ahtanut suusta sisään.  Hyvää on ollut, myös ne ruuat, joilla on annettu kinkulle vielä mahdollisuus.

Kinkun paloista ja rosollista tein piirakan valmiin piirakkataikinan päälle.  Kastikkeena sinappikurkkusalaatilla maustettu kermaviili ja juustoa.  Tein sienirisottoa, johon onnistuin piilottamaan vähän kinkkua ja rosollia.  Pannariin piilotettiin maitolitra ja tietysti kinkkua ja juustoa.   Maitoakin tietysti oli ostettu liikaa.  Eihän lapsenlapsetkaan maitoa juo jos vaihtoehtona on limonadia.


Kokeilin tehdä vuokaleipää, kun sitä maitoa kerran oli. Kurpitsaakin on pakkasessa vaikka ja kuinka. Tätä reseptiä ei ole olemassa muualla siis oman mallin mukaan.  Määriä vähän katselin ohjeista.

Oma vuokaleipä

 ½ l maitoa

1 kuivahiiva

2 tl suolaa

2½ dl talkkunajauhoa

n.9 dl vehnäjauhoa

2 dl kurpitsasosetta

1 dl potaferia

2 rkl siirappia

1 dl öljyä

Lämmitin maidon n. 40 asteiseksi, lisäsin suolan ja osan jauhoista hiivajauheen kanssa.  Hämmentelin sitä jonkun aikaa.  Loput aineet mukaan.  Potaferia laitoin varmuuden vuoksi jos kurpitsasose tekee liian kosteaksi.  Vaivasin taikinaa muutaman minuutin.  Nostatin taikinaa puoli tuntia.  Kaadoin taikinan vuokaan ja paistoin leipää 200 asteessa n. puoli tuntia.  Se nousi hyvin.  Jauhoja voi muutella, varsinkin talkkunajauho on aika voimakkaan makuista.


Joulukoristeet joutavat pian pois samoin kuin loput ruuat.  Onnekseni en tehnyt laatikoita paljon mitään.  Vielä on vähän maistiaisia pakastimessa.  Lopusta hedelmäsalaatista tein parin päivän smoothien.  

Nyt onkin sitten mahan pienentämisen vuoro jos onnistuu.  Suklaita on vielä syömättä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Orkidea veteen kasvamaan

  Olen kuullut, että orkideat ovat vaikeita kasvatettavia, enkä ole uskaltautunut edes kokeilemaan.  Nyt rohkaistuin, kun näin muidenkin kokeilleen kasvatusta pelkällä vedellä.  Jos ei muuta niin toivottavasti siitä tulee ainakin pitkäaikainen leikkokukka. Instagramissa ihastuttava Kiti Kokkonen antoi ohjeita kuvien kera ja eräästä blogisivusta sain myös ohjeita.   https://paratiisikoti.blogspot.com/2022/04/varpaat-vedessa-perhosorkidean.html Olisi kenties pitänyt alkaa kokeilu pienemmästä kukasta, mutta tämä sattui olemaan ainoa laji kaupassa tällä kertaa.  Hetihän sitä piti päästä kokeileman. Ohjeiden mukaan kaikki multa piti poistaa juurista. Ensin poistin multaa käsin varovasti ja huonoimmat juuret katkaisin.   Koitin poistaa kaikki mullat.  Se oli hankalin osuus. Huuhtelin vielä suihkulla kaikki mikä irtosi.   Juuret ovat ilmajuuria.  Ne voivat olla näkyvissä vaikka orkidea olisi mullassakin.  Nyt ne vain laitetaan ilman m...

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikai...

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä. ...