Siirry pääsisältöön

Puutarha ei lepää

 Puolentoista viikon tauko mökillä olemisesta näkyy kasvi-ja kukkapenkeissä.  Muutama tunti menee perkaamisessa. Se on negatiivinen asia kahden puutarhan loukussa.  Kotona ei ole niin paljon työtä ja viihdyn siellä vähän liikaakin.  Kotona voi lepäillä enemmän, kuin mökillä.  Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.    Kotona pitää tehdä jotain ja mökillä enemmän.  Itsepä olen kasvit istuttanut ja nyt oikeastaan on minulle paras aika, jotain satoakin on kerättävissä.  Työkalut esiin ja töihin.


Piti oikein valmistautua hyttyspäähineellä.  Ei hyttysten takia vaan inhottavien kärpästen takia, jotka pyrkivät suuhun ja silmiin.  En tiedä miksi niitä nimitetään.  Minä kutsun niitä hikikärpäsiksi.  Ne hyökkäävät heti, kun havaitsevat hienhajuisen ihmisen.








Muitakin lentäviä hyönteisiä on paikalla.  Pienillä muurahaisilla on lentoaika.  Hakevat uutta pesäpaikkaa tai jotain.

Uusia perunoita on nostettu ja keitetty.  Kantarelleja olen kerännyt omiksi tarpeiksi.  Hyviä ovat molemmat.


Pavut alkavat olla korjuukunnossa.  Yhden pannullisen jo paistoin kesäkurpitsan kanssa.  


Kosteata on ollut melkein jokapäiväisen sateen takia.  On hyvä etteivät kasvit kuivu, mutta liika kosteus mädännyttää.  Jouduimme nostamaan sipulit vähän liian aikaisin, kun varret alkoivat pehmenemään. Lykky oli hyvä, kun istutin purjot vähän puiden alle.  Kosteutta sielläkin alkaa olla tarpeeksi, pieniä sieniä oli alkanut kasvaa multaan.  Hyvin ovat varret venyneet.  Käytän kaikki varretkin jos vain ovat hyviä.


Ruiskaunokit kukkivat uuden kasvimaan laidalla.














Kommentit

  1. Samaa kahden puutarhan loukkua olen pohtinut, kun olen tekemässä mökille toista puutarhaa. Olihan se sama loukku silloin palsta-aikanakin, mutta etäisyyttä oli vain noin viisi kilometriä. Toki silloin tein selvän jaon, että suursato oli palstalla ja muut kotona. Suursatoa olivat kaikki sipulit, juurekset ja vadelmat. Taidan yrittää vähän samaa jakoa sitten mökillekin, niin sato valmistuu eri aikaan. Kotona tulisi aiemmin säilöttävää ja syöntiperunat ja mökillä sitten talven varastot. Tuntuu tuo projektini vain viivästyvän koko ajan eteenpäin, joten ei ainakaan toistaiseksi ole mitään pelkoa kahdesta puutarhasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa olla niin suunnitelmallinen. Onneksi kotipiha on niin pieni, ettei sinne mahdu kaikki mitkä haluaisin istuttaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juurikon poistaminen

Jos ja kun on tiedossa vähän työläämpi homma, tarvitsen aikaa valmistautumiseen.  En pysty suoralta kädeltä työntekoon. Kirsikkapuun juuriston ja kannon kaivaminen oli  juuri sellainen työ.  Mittailin sitä katseellani pari päivää.  Kanto  oli seissyt siinä jo pari vuotta puun kaatamisen jälkeen, levittäen juuristonsa kautta taimia joka puolelle puutarhaan, kolmen metrin säteellä.  Kaadoimme puun, kun se ei oikein voinut hyvin.  Yhtään kirsikkaa emme siitä saaneet.  Muutaman vuoden se kukki, sitten ei mitään.  Se tuli tiensä päähän. Lapio, kirves ja kanki,  siinä työkalut.  Pari tuntia siihen meni. Ensin lapioin ympäriinsä maata, että juuret näkyivät.  Juuret piti katkoa joka puolelta kirveellä ja välillä vääntää kangella.  Kyllä se siitä irtosi.  Yksin minulla olisi luultavasti mennyt kauemmin.  Onneksi isäntämies tuli kankeamaan köntin ylös.       Ei se niin loppujen lopuksi  kovin pitkäaikainen homma ollut.  Siihen oli vain ryhdyttävä.  Seuraava työ oli klapien pinoaminen.  Ei siihen

Takapihalla tapahtuu

Puutarhan hoito on välilä kovaa työtä.  Pensaan poisto lähes juurineen vaatii voimaa, aikaa ja työkaluja.  Kyllästyin kahteen vielä jäljellä oleviin pensashanhikkeihin.  Ne ovat keväällä kauan aikaa risumaisia ja kukkivat vasta syksyllä.  Ne leikattiin kerran jo alas, mutta annettiin kasvaa uudestaan.  Nyt oli niiden aika lähteä. Lapio, oksasakset ja kirves aseenani ryhdyin työhön.  Hiki virtasi ja aikaa kului, pala palalta sain katkottua juuria niin paljon, että sain pensaat poistettua.  Ei mikään ihme, että ne menestyvät vuosikausia niin paksulla juurella. Istuttaessa pitääkin aina miettiä haluaako kasvien antaa olla paikassaan niin kauan kunnes itsestään häviävät vai haluaako joskus istuttaa ne muualle.  Kukat ovat eri asia, niitä voi siirrellä jos haluaa. Tänään oli hyvä aurinkoinen päivä rakentaa kissalle ulkoiluhäkki takapihan ovelle.  Siihen minun taitoni eivät riitä.  Onneksi oli siihenkin tekijä.  Tässä kissa jo nautiskelee auringon paisteesta melk

Jättitatar

Jättitatar on yksi ns. vieraslajeista, joita yritetään hävittää.  Pihoilla se on kasvi, jolla voi nopeasti saada ison, peittävän ja uhkean pensaan.  Se on vaatimaton kasvupaikan suhteen.  Kesässä se kasvaa parimetriseksi. Se leviää nopeasti, jos sen antaa levitä.  Trimmerillä ja ruohonleikkurilla se pysyy kurissa.  Pieniin pihoihin sitä ei kannata istuttaa.  Maaseutumaisen mökin pihalla se on omiaan. Pensas leikataan syksyllä matalaksi, keväällä se lähtee innokkaasti kasvuun.  Syysväri sillä on ihan hieno.  Meillä ne kasvavat paikoissa, jossa ei ole paljonkaan multaa, vaan karkeaa metsämaata.    Emme ole yrittäneet pensaita hävittää, joten en tiedä kuinka sitkeä se on.  Voisin kuvitella, että aika sitkeä.  Helpot kasvit ovat pelastus puutarhalle, jota ei aina ehdi hoitaa tai viitsi hoitaa.  Rehevänä ne kasvavat ilman hoitoa. Tamäkin on varmaan joku tatarheimoon kuuluva.  Se kukkii  vähän myöhemmin ja on yhtä helppo kasvi.