Elokuu on yli puolen välin ja mieleen alkaa tulla syksyn tunnelmia. Koitan nauttia viimeisistä kukinnoista, sadonkorjuusta, metsän tuoksusta ja luonnon värien vaihtelusta. Viljapellot ovat toisin paikoin leikattu ja muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan pelloille. Ne ovat kauniita ja niiden soisi löytävän takaisin taas ensi keväänä.
Kierrän kamerani kanssa puutarhaa ja napsin vielä kukoistavien kasvien kukintoja. Se on kuin jäähyväisiä jättäisi. Onneksi ja toivottavasti ensi kesänä taas nähdään. Ukonhattu kukkii tällä hetkellä Hertta vuorenkilven yläkerrassa. Se on kai myrkyllinen kasvi.
Kultapallo ja Kallionauhus kukkivat vierekkäin ikivanhan omenapuun kyljessä vierekkäin.
Isohirvenjuuri on minua korkeampi ja leviääkin liikaa. Sitä pitääkin vähän vähentää.
Syysleimut taas saisivat levitä enemmän. Ne ovat vain joukolla hienompia, yksinään harvoja.
Dahlia on hieno kukka. Toivon ettei tule vielä hallaa vähään aikaan.
Pidän vuodenajoista eniten syksystä, joten en ymmärrä minkä takia minä olen haikeamielinen. Syksystähän vuoden kierto alkaa, eika keväästä. Kaikki on valmistelua seuraavaa vuotta varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita mielesi liikkeistä ja kommentoi kirjoituksiani.